Ahab, Omrin poika, teki enemmän kuin kukaan hänen edeltäjänsä sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Ei siinä kyllin, että hän kulki Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä. Hän jopa otti vaimokseen Sidonin kuninkaan Etbaalin tyttären, Isebelin, ja ryhtyi palvelemaan ja kumartamaan Baalia. Hän rakensi Samarian kaupunkiin Baalille pyhäkön ja pystytti sinne Baalin alttarin. Ahab pystytti myös asera-tarhan ja teki vielä paljon muuta, jolla herätti Herran, Israelin Jumalan, vihan pahemmin kuin yksikään Israelin kuningas ennen häntä. 1.Kun.16:30-33.
Ahabin persoonassa ei tekstin kirjoittaja paljon hyviä puolia näe. Kaiken tuon syntiluettelon lisäksi on muistettava vielä Nabotin tapaus (1.Kun.21). Nabotin murhassa Isebel oli varsinainen toimija, mutta Ahab vaikuttaa heikkotahtoiselta ihmiseltä, jota joku toinen vie kuin kuoriämpäriä.
Kukaan muu Israelin kuningas ei syyllistynyt sellaiseen kuin Ahab. Hän myi itsensä tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kun hänen vaimonsa Isebel yllytti häntä. 1.Kun.21:25.
Profeetta Elia sai tilaisuuden nuhdella Ahabia tämän tekosista (1.Kun.21:17-24). Tapahtui jotakin yllättävää: Ahab tuli katumukseen ja nöyrtyi: Mutta kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa ja pani säkkikankaan paljaalle iholleen. Hän paastosi, nukkui pelkkä säkkikangas yllään ja kulki pää painuksissa. 1.Kun.21:27.
Mitä siis tämän kertomuksen tulisi opettaa meille? Varmaan moniakin asioita. Itse näen siinä ennen kaikkea Jumalan armon. Kuinka rohkaiseva esimerkki jokaiselle katuvalle ihmiselle, joka kääntyy Jumalan puoleen ja pyytää pahoja tekojaan anteeksi. Ahab oli osallistunut kaikkien kelvottomien tekojensa lisäksi ryöstömurhaan ja sai nyt katumuksensa tähden osakseen laupeutta. Herra puhui Elialle:
Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on noin nöyrtynyt, minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään. 1.Kun.21:29.
Parannus on jokaisen ulottuvilla. Ei ole ketään niin huonoa tai kelvotonta ihmistä, joka ei tulisi huomioiduksi, jos kääntyy ja katuu, tekee aidosti parannusta. Kristillisen uskon yksi kulmakiviä on tämä totuus:
Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Joh.1:9.
Rukoilemme siis Daavidin sanoin: Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata, niin opetan tiesi sinusta luopuneille, ja he palaavat sinun luoksesi. Ps.51:11-15.
