Kiintyminen Kristukseen

Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän. Luuk.7:47.

Nykyajan ihmiselle ei saisi puhua synnistä ja parannuksesta. Postmoderni ihminen loukkaantuu, kun annetaan ymmärtää, että hän on jotenkin paha tai vähintäänkin huono ja kaipaisi uudeksi luomista ja perusteellista uudistumista voidakseen tulla paremmaksi ihmiseksi. Niinpä synti-sanaa ei nyt suosita, se on vanhentunut.

Vanhat kirkot ovat osittain syyllisiä tähän, sillä he ovat luoneet lapsikasteen muodossa pelastusautomaatin, joka ei odota keneltäkään synnintuntoa ja parannusta. No, ehkä rippikoulussa voidaan sekin aihe käsitellä ja ohjata nuoria terveeseen hengelliseen syntymään. Tuoreessa muistissani on, kuinka isä Matteokin osasi tv-sarjassaan kristillisen uskon perusasiat ja sanoi synnintuntoon tulleelle rikoksen tekijälle: "Jeesus on jo antanut sinulle anteeksi". Mutta lapsikasteen kummallinen automaatti usein enemmän estää ihmisiä tulemasta Jeesuksen luo kuin vetää heitä pelastukseen. En sinänsä kumoa lapsikasteen siunausta. Haluan vain todeta, että ihminen ei kestä elämänsä varrella eteen tulevia uskon koetuksia, jos hän on uskossa vain jonkin automaatin takia.

Uudessa testamentissa on monia esimerkkejä siitä, kuinka Jumalan rakkaus kohtaa syntisen ihmisen ja kuinka juuri rikkoneet ja pois poikenneet saavat armon. Kun katumukseen ja synninhätään tullut ihminen saa syntinsä anteeksi, hän samalla kiintyy Kristukseen. Hänessä syntyy vastarakkaus, joka kestää elämän vastoinkäymisissä ja koetuksissa. Hän on kokenut jotain, joka ylläpitää lojaaliutta Kristukselle.

Kristuksen rakkaus on siitä ihmeellistä, että se suuntautuu ansiottomiin. Hänen armonsa annetaan sille, joka joutuu silmätysten oman kelvottomuutensa kanssa. Vapahtajan antama hyväksyntä koskettaa syvältä ja luo kiintymyssuhteen, jota mikään uskonnollinen rituaali ei voi saada aikaan.

Pitäkäämme evankeliumi voimassa. Asettakaamme se aina lain edelle. Ohjatkaamme ihmisiä Jeesuksen luo - ei niinkään fraasikirkkoihin (joita ovat käytännössä kaikki Suomen kirkkokunnat). Kirkon ja seurakunnan jäseniä heistä tulkoon sen jälkeen, kun heillä on takanaan ensin aito kohtaaminen Vapahtajan kanssa. Sitä varten terveeseen hengelliseen syntymään kuuluu uskovien kaste.

Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. Ap.t.2:41.

Kaikki kaikessa

Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen ja joka nyt on tullut julki, kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin. 2.Tim.1:9-10.

Onpa tiivistetysti sanottu paljon. Mietin sitä tosiasiaa, että jotkin alkuaineet ovat syntyneet supernova-räjähdyksissä ja kulkeutuneet tällekin planeetalle erilaisten vaiheiden kautta. Ilman niitä meillä ei olisi tätä tuntemaamme elämää. Mutta pelkkä aine ei vielä atomitasolla synnytä elämää. Jumala synnyttää elämää ja ylläpitää sitä. Elämää voi olla eri tasoilla. Nyt kun Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt, elämä on nostettu uudelle tasolle ja evankeliumi on lähetetty maailmaan.

Nämä ovat suuria salaisuuksia - elämä luomisen ja lunastuksen kautta, tähdäten sellaiseen elämään, joka on yhteydessä Jumalaan. Hämmästyttävää pitkäjänteisyyttä Jumalan taholta, sillä tämä prosessihan on jatkunut jo miljardeja vuosia. Millainen luomisen pohjatyö! Kun saamme kutsun seurata Herraa, sitä on pohjustettu aika kauan! Jeesus kuoli ristillä parituhatta vuotta sitten, mutta sehän oli lähestulkoon pelastushistorian loppunäytös. Nyt lähestymme huimaa vauhtia kaiken historian huipennusta - Kristuksen toista tulemusta.

Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Hepr.2:1 KR38.

Helposti jäämme likinäköisiksi, katsomme liian lähelle, keskitymme omiin pieniin asioihimme ja suuret linjat jäävät meiltä pimentoon. Emme oivalla, miten ihmeellinen Luoja meillä on, emmekä tajua, miten suurenmoinen Vapahtaja meille on annettu. Emme huomaa, miten kallisarvoinen on se kutsu, jonka evankeliumi meille tarjoaa. Jumalan pelastussuunnitelma on laadittu jo ennen aikojen alkua, ennen galakseja, ennen supernovia, ennen aurinkoa ja maapalloa - ennen sinua ja minua. Nytkö sanoisimme evankeliumista "Ei kiinnosta!"

Emme tietenkään torju Jumalan evankeliumia. Otamme sen vastaan ilomielin, riemusta hyppien, onnesta laulaen. Otamme sen vastaan niin, että siitä ajan kanssa tulee meille kaikki kaikessa.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! 2.Kor.1:3.

Vääryyden siteet

Kun Simson tuotiin Lehiin, filistealaiset juoksivat riemusta huutaen katsomaan häntä. Silloin Herran henki valtasi hänet. Köydet, jotka olivat hänen käsivarsiensa ympärillä, katkesivat kuin pellavalangat tulessa, ja siteet kirposivat hänen käsistään. Tuom.15:14.

Kun puhutaan vääryyden siteistä, ajatellaan helposti alkoholismia, huumeriippuvuutta, pelihimoa, seksiaddiktiota ja sellaista. Vääryyden siteitä voivat kuitenkin olla myös ne ajatukset ja asenteet, joita aivan lähiomaiset ovat meille syöttäneet. Lapsuutemme perheessä opimme, että olemme tavallisia tallaajia, vähän tyhmiä ja huonosti käyttäytyviä, samanlaisia keskinkertaisuuksia kuin sukulaisemmekin. Emme ole mitään neroja, emme juuri lahjakkuudessa yllä edes toisten tasolle, saati ole mitään ruudinkeksijöitä. Olemme tasapäisiä toisten tollojen kanssa. Pidä se mielessäsi äläkä nosta päätäsi muiden yläpuolelle, sillä et kuitenkaan ole mitään erityistä. Näin meitä kasvatetaan.

Vääryyden side voi olla tällainen mantra, joka hokee sielussani, miten keskiverto olen. Kristillistä nöyryyttä on myöntää, että en erotu massasta. Jos haluan olla hengellinen ihminen, kuuntelen vain vaiti, mitä asiaa muilla on.

Oman perheen tilalla on nyt seurakunta, joka vahvistaa kaiken opitun. Pastori ja muut kellokkaat pitävät huolen, että opit roolisi: kuuntelijan ja maksajan roolin. Missään tapauksessa ei ole sopivaa keikuttaa venettä. Jos rupeat keksimään olemattomia eli väittämään, että sinullakin on kutsumus Jumalan sanan palveluksessa tai diakoniassa, sinut heitetään yli laidan. Sinun kuului vain istua paikallasi ja nyt jo vene uhkaa kaatua sinun takiasi!

Rakas ystävä, haluan jättää sinulle toisenlaisen viestin: Kristus on kutsunut sinut seuraamaan häntä, löytämään omat lahjasi, suuntautumaan oman kutsumuksesi täyttämiseen, viemään maaliin oman osuutesi evankeliumin työssä. Hän on antanut sinulle siihen kaikki edellytykset eikä hän pihtaa voiteluansa. Katkaise siis ne köydet, jotka sinua pidättelevät, avaa solmut kaikista siteistäsi, anna Hengen tulen polttaa poikki jokainen rihma, joka sinua sitoo. Pyhä Henki on tullut - vapauden, totuuden ja voiman henki! Jumalan rakkaus haluaa vallata maailman, ole sinä sen rakkauden lähettiläs - voideltu Jumalan palvelija, joka on vapaa ihmisten virittämistä vääryyden pauloista:

Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. 1.Joh.2:27.

Aarteesi taivaissa

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Matt.6:19-20.

Jeesus opetti almujen antamisesta - siis hyväntekeväisyydestä - ja neuvoi, ettei kannattanut tehdä asiasta numeroa. Jos halusi ihmisten huomiota, sai palkkansa ihmisten huomiona, jolloin Jumalan huomio jäisi vähemmälle (Matt.6:4). Olisi parempi, jos palkkamme olisi odottamassa taivaan pankissa. Siellä se säilyisi ja siellä se kasvaisi parhainta korkoa. Sama periaate päti myös rukoilemisessa. Jos halusi viettää aikaa esirukouksessa, ei sitäkään ollut hyödyllistä toitottaa muille (Matt.6:6). kannatti jäädä odottamaan, että Jumala palkitsee.

Vanha luonto meissä ei jaksaisi odottaa. Vanha luonto on meissä kärsimätön kuin pieni lapsi. Mutta Jumala on luonut järjestyksen, jonka kumoamiseen emme pysty. Joudumme odottamaan ja odottamiseen tarvitsemme uskoa.

Minulla on kuitenkin sinulle lohdullinen viesti: Jumala on ottanut vastaan sinun talletuksesi. Hän on varastoinut sinulle satoa taivaan pankkiin. Jumala näkee sinun kipeän kasvusi tähän kärsivällisyyteen, jota olet osoittanut, ja vahvistaa sinua uskossa ylösnousemuksen päivään. Sinä saat sydämessäsi luottaa, että sinun uskosi kantaa perille asti. Sinä saat nähdä, mitä sinun aarrekammiossasi on. Sinä saat ihastua ja uudestaan hämmästyä, miten hyvä Jumala on ja miten uskollisesti hän on kantanut sinua elämäsi vaikeuksissa. Saat nähdä, että sinun uhrauksesi kannatti.

Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän. 1.Tim.6:17-19.

Katuva saa armon

Ahab, Omrin poika, teki enemmän kuin kukaan hänen edeltäjänsä sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Ei siinä kyllin, että hän kulki Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä. Hän jopa otti vaimokseen Sidonin kuninkaan Etbaalin tyttären, Isebelin, ja ryhtyi palvelemaan ja kumartamaan Baalia. Hän rakensi Samarian kaupunkiin Baalille pyhäkön ja pystytti sinne Baalin alttarin. Ahab pystytti myös asera-tarhan ja teki vielä paljon muuta, jolla herätti Herran, Israelin Jumalan, vihan pahemmin kuin yksikään Israelin kuningas ennen häntä. 1.Kun.16:30-33.

Ahabin persoonassa ei tekstin kirjoittaja paljon hyviä puolia näe. Kaiken tuon syntiluettelon lisäksi on muistettava vielä Nabotin tapaus (1.Kun.21). Nabotin murhassa Isebel oli varsinainen toimija, mutta Ahab vaikuttaa heikkotahtoiselta ihmiseltä, jota joku toinen vie kuin kuoriämpäriä.

Kukaan muu Israelin kuningas ei syyllistynyt sellaiseen kuin Ahab. Hän myi itsensä tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kun hänen vaimonsa Isebel yllytti häntä. 1.Kun.21:25.

Profeetta Elia sai tilaisuuden nuhdella Ahabia tämän tekosista (1.Kun.21:17-24). Tapahtui jotakin yllättävää: Ahab tuli katumukseen ja nöyrtyi: Mutta kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa ja pani säkkikankaan paljaalle iholleen. Hän paastosi, nukkui pelkkä säkkikangas yllään ja kulki pää painuksissa. 1.Kun.21:27.

Mitä siis tämän kertomuksen tulisi opettaa meille? Varmaan moniakin asioita. Itse näen siinä ennen kaikkea Jumalan armon. Kuinka rohkaiseva esimerkki jokaiselle katuvalle ihmiselle, joka kääntyy Jumalan puoleen ja pyytää pahoja tekojaan anteeksi. Ahab oli osallistunut kaikkien kelvottomien tekojensa lisäksi ryöstömurhaan ja sai nyt katumuksensa tähden osakseen laupeutta. Herra puhui Elialle:

Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on noin nöyrtynyt, minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään. 1.Kun.21:29.

Parannus on jokaisen ulottuvilla. Ei ole ketään niin huonoa tai kelvotonta ihmistä, joka ei tulisi huomioiduksi, jos kääntyy ja katuu, tekee aidosti parannusta. Kristillisen uskon yksi kulmakiviä on tämä totuus:

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Joh.1:9.

Rukoilemme siis Daavidin sanoin:  Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata, niin opetan tiesi sinusta luopuneille, ja he palaavat sinun luoksesi. Ps.51:11-15.

Asianajaja hoitaa

Sen tähden sanoo Herra: - Minä ajan sinun asiaasi, kostan sinun puolestasi. Jer.51:36.

Kaikki joudumme kestämään vaihtelevan määrän pahanpuhumista, juorujen levittämistä selkämme takana, vastaan sanomista joka ei anna tilaisuutta väärien tietojen oikaisemiseen jne. Nykyään on myös somen kautta mahdollista piirittää ihmisiä pahoilla sanoilla ja tahrata toisen mainetta. On tärkeää oppia suhtautumaan näihin viisaasti. Jos ryhdymme puolustamaan itseämme, saamme usein entistä pahempaa sotkua aikaan. Jos ojennamme yhtä henkilöä, kohta on kolme muuta vinkumassa valheitaan. Raamattu neuvookin olemaan pidättyvä ja luottamaan siihen, että Jumala puolustaa viatonta ja oikein toiminutta ihmistä.

Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko. Ps.37:6.

Voimme käyttää paljon voimia vastaväitteisiin, itsemme puolustamiseen ja samalla vain lietsoa lisää vihamielisyyttä. Vastapuoli vain keksii entistä katalampia keinoja kaataakseen oikean tien kulkijat. He tuovat rintamaan kaikkein isoimmat tykkinsä. Teemme suuren palveluksen itsellemme, jos emme haaskaa aikaamme turhiin väittelyihin ja väsytä itseämme puolustautumalla vääriä väitteitä vastaan. Loppujen lopuksi vastustajat ovat sielunviholllisen asialla. He eivät sitä välttämättä itse tiedosta, mutta paholaisen tarkoitus onkin sitoa meidät kaikenlaisiin käsirysyihin ja painiotteluihin, jotta emme voisi viedä omaa kutsumustamme eteenpäin.

Onhan sinulla kutsumus? Tiedäthän sinä, mitä Jumala on kutsunut sinut tekemään? Jos tämä ei ole vielä kirkastunut, pyri siihen, että se jonain päivänä on "selvä kuin pläkki". Kutsumuksen tulisi olla uskovan elämässä niin kirkas, että unissaankin muistaa sen. Ihanteellinen elämäntapa on olla täysin antautunut oman kutsumuksensa toteuttamiseen. Niin antautunut, että kaikki ihmisten vastustus on kuin kärpäsen surinaa.

Jos ajaudumme pois suunnasta ja masennumme, väsymme vastustajien loputtomaan ilkeyteen, voimme aina kääntää katseemme Jeesukseen:

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.

Omat koirat purevat

Jokunen sana seurakunnan sisäisistä riidoista ja keskinäisistä taisteluista. Ymmärrämme hyvin, että Jeesus ristiinnaulittiin, koska uskonnollinen valtaeliitti oli kateuden vallassa. Kateus on yksi vaikuttimista, jotka ajavat veljet toisiaan vastaan. Toinen on kilpailuhenki, jonka takia on pakko nokitella. Sitten on erilaiset käsitykset siitä, mikä on oikeata uskoa ja mikä väärää - väärää uskoa pitää vastustaa. Yleensä erimielisyys on teologinen, mutta kun on kerran ryhdytty painiotteluun, niin halutaan pistevoitto tai selätys hinnalla millä hyvänsä. Niinpä vastustaja leimataan senjasen kultin edustajaksi. Tunteet kuumenevat ja kiista äityy rumaksi.

Lentopallossa on pelirooli nimeltä hakkuri. Lainaan Kalevan artikkelia: "Hakkuri: Kovakätinen iskijä, jolla on suuri vastuu iskulyönneistä, joilla pallo pyritään saamaan vastustajan kenttään." Hengellisen työn kentällä nousee toisinaan esiin 'pilkkahakkureita', jotka lyövät iskulyöntejä toisten Jumalan miesten ja naisten kenttään.

Tämä on kaikki Jeesuksen opetuksen vastaista. Jeesus kyllä kiisti fariseusten, lainopettajien ja saddukeusten arvovallan ja teki selväksi, että heidän uskonsa oli kuollutta uskontoa. Jeesus ei suositellut kenellekään heidän uskonsa ottamista esikuvaksi. Terveen uskon puolesta siis on lupa puhua, mutta tarvitaan vaihtoehto. Jeesus esitti aina vaihtoehdon eikä vaihtoehto ollut jokin opillinen pilkun viilaus, vaan evankeliumi. Ilosanoma lain tilalle, vapautus orjuuden tilalle, ilo suorittamisen tilalle - siinä oli Jeesuksen vaihtoehdot. Jotain ihan muuta siis.

Emme mekään pitkälle pötki, jos alamme vastustaa sitäjasitä saarnamiestä, mustamaalata sitäjasitä 'kulttia', todistella kuinka sejase saarnaa menestysteologiaa. Yleensä sellainen on vain surkuhupaisaa ja kertoo enemmän arvostelijasta itsestään kuin arvostelun kohteesta.

Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Matt.7:3. Vähän kuin ottaisimme kaverilta pois lukulasit ja tarjoaisimme tilalle hitsarin laseja: "Näillä näkee!"

Haluan siis kannustaa jokaista malttiin ja itsehillintään, jos meitä yllytetään nousemaan veljeä/sisarta vastaan, joka tekee Jumalan valtakunnan työtä. Opetuslapset olivat (varsinkin ennen helluntaita) herkkiä tuomitsemaan muita sanan palvelijoita ja jopa estämään heidän työtään, mutta Jeesus sanoi: "Älkää estäkö. Joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne." Luuk.9:50.

Uskon harjoituksia

Sielunvihollisen pakkomielteenä on valehtelu. Se haluaa vääristää meidän käsityksemme ja luoda kielteisen kuvan lähimmäisestämme, ottaa pois meiltä toivon paremmasta huomisesta ja työntää meidät lopulta synkkyyden suohon. Huomaan joidenkin tuttujen kohdalla tapahtuneen kehitystä huonoon suuntaan - heistä on tullut vihaisia, alati tyytymättömiä, joka suuntaan nyrkkiä puivia ihmisiä. Meidän tulee nousta vastarintaan:

Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä. Jaak.4:7.

Jos emme saa kielteisyyttämme kuriin ja suosimme epäluuloja, epäluottamusta ja vihaa, silloin luomme paholaiselle otolliset olosuhteet. Teemme hänen työnsä helpoksi. Huonossa seurassa hyväkin ihminen voi alkaa puhua kielteiseen sävyyn, sillä ihmisten epäusko loihtii sellaista esiin. Tämähän perustuu yhteen Raamatun tärkeään ilmoitukseen:

Tapahtukoon teille niin kuin uskotte... Matt.9:29.

Jeesuskaan ei voinut vastustaa ihmisten epäuskon voimaa, vaan sanotaan: Ja koska he eivät uskoneet häneen, hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa. Matt.13:58.

Niinpä yritetään opetella uskoa. Ollaan myönteisiä, herätetään toivoa, rohkaistaan ihmisiä. Sain aiheen puhua tästä, koska epäonnistuin itse tänään. Annoin huonoa palautetta ja kaduin sitä sitten. Päätin kuitenkin, että Raamattu on totta, myös tässä sanassa:

Älä ilku, viholliseni, minulle. Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni. Miika 7:8.

Päätin siis, etten lannistu epäonnistumisestani, vaan jatkan sinnikästä yrittämistä. Suuntaan mieleni uudestaan, valitsen rohkaisemisen, päätän olla positiivinen, kiinnitän sydämeni hyvään tavoitteeseen: uskon rakentamiseen omassa ja toisten elämässä.

Tsemppiä sinullekin tässä simppelissä mutta niin oudon vaikeassa uskon harjoituksessa!

Kovassa koulussa

Kaiken on Herra tehnyt tarkoituksiaan varten... Sananl.16:4.

Pahankin Jumala voi kääntää hyväksi. Kun Pimeyden voimat hyökkäävät kimppuumme, emme aina näe tilanteessa Jumalan osuutta. Mutta hän käyttää näitä tilanteita - jos ei muuhun niin - kasvattamaan meidän luonnettamme.

Oli eräs äiti, uskovainen, mutta miesten vihaaja. Hänellä oli uskovainen poika, noin 12-vuotias. Äiti ja poika istuivat naapurin olohuoneessa ja keskustelu koski hengellisiä tai vähintäänkin seurakunnan asioita. Yhtäkkiä pojan äiti kohdisti poikaansa vihaista huomiota, koska tämä istui sohvalla ns. äijähaarassa. Poika oli luonnollisesti nolona, mutta ihmetteli jälkeenpäin, miksi tuollainen vihan purkaus oli tarpeen. Eihän hän ollut tehnyt tai ajatellut mitään pahaa. Mutta poika alkoi ymmärtää, että pahan voimat voivat hyökätä uskovaisenkin ihmisen kautta kuin salama kirkkaalta taivaalta, ilman syytä, sillä sielunvihollinen vihaa kaikkia ihmisiä, etenkin uskovia.

Tällaista vähän kovakouraista käsittelyä Jumala sallii meille, jotta kasvaisimme. Voimme erottaa paremmin, mikä on pimeyttä, mikä valoa. Mikä on rakkautta, mikä vihaa. Mikä oikeutta, mikä vääryyttä. Oppia samalla omassa elämäntavassamme noudattamaan paremmin Jumalan tahtoa.

Niinpä jos tänä päivänä sinulla on vastassasi kiusaajia työpaikalla tai lannistajia kotona - vastustusta, joka nousee sinun persoonaasi tai uskoasi vastaan - sinä saat olla luottavaisella mielellä. Jeesus näkee ja kuulee. Hän voi käyttää pahan voimia omiin tarkoituksiinsa. Hän ehkä näkee, että tarvitset luonteen kasvatusta, uskon kypsymistä, sitkeyttä ja sisua lisää selvitäksesi kaikesta lopulta voittajana. Vaikka sinusta tuntuu surkealta ja epätoivo pyrkii puseroon, Jeesus vahvistaa sinun kestäväisyyttäsi. Jos syy ei ole sinussa, kuljet ristin tietä kuitenkin. Sinun kruunusi kirkastuu. Raamattu kertoo, kuinka Paavali ja Silas olivat Pisidian Antiokiassa joutuneet vainon kohteeksi ja heidän oli pakko siirtyä Ikonioniin. Mitalilla oli toinen puoli:

Mutta opetuslapset olivat täynnä iloa ja Pyhää Henkeä. Ap.t.13:52.

Antakoon siis Herra sinulle ilon koettelemuksesi keskellä. Pietari antaa myös hyvin tyhjentävän kuvauksen siitä, miten kärsimysten kestäminen johtaa iloon:

Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:7-9.

Lapsesta aikuiseksi

Kun olin aivan pieni, olin yleisönä 'herätyskokouksessa', jossa saarnasi isoveljeni. Hän oli ehkä kuusivuotias. Hän nousi tuolin päälle ja kailotti: "Tehkää parannus, te syntiset!"

Lapset matkivat kaikkea aikuisten juttuja. Meidän pirtissä pidettiin hengellisiä kokouksia ja siitä veljeni sai inspiraatiota esityksiinsä. Lapset leikkivät kaikenlaista, leikkimökissä voi leikkiä vaikka kotia ja perhettä. Joskus olen huomannut, että meillä on tarve vielä aikuisina leikkiä.

Onko tavallista, että leikitään seurakuntaa? Minusta tuntuu, että uskonelämämme sisältää turhan paljon sellaista roolipeliä ja oikean uskon leikkimistä, jossa ei vielä ole tosi kysymyksessä. Kirkot ja herätysliikkeet tarjoavat tähän leikkimiseen inspiraatiota ja ovat jopa tyytyväisiä, kun kansa kiltisti leikkii heidän leikkejään.

On hyvä kokea elämässään sellaisia vaiheita, jolloin on tosi kysymyksessä. Niitä laaksonpohjia, niitä kriisejä, joiden keskellä on tarve huutaa Jumalan puoleen. Sellaiset kriisit puhdistavat sisäistä maailmaamme. Ne kasvattavat meitä kohti aikuisuutta. Paavali sanoo:

Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Gal.4:3.

Lapsen kaltaisuus voi olla hyvekin (puhtaus, vilpittömyys, herkkyys, avoimuus, luottavaisuus), mutta jos jäämme uskossamme lapsiksi, menemme helposti mukaan vallanhimoon, kilpailuhenkeen, ihmiskunnian tavoitteluun - mitä ne maailman alkuvoimat olivatkaan? Sorrumme helposti vihapuheisiin, toisten kampittamiseen ja muuhun, missä luonnollisen ihmisen tarpeet määräävät. Tarvitsemme Hengen ominaisuuksia ja niissä harjaantumista, jota myös aikuisuudeksi kutsutaan.

Kielen alueella koemme suuria haasteita. Tarvitsemme kasvua ja uskon harjoitusta, että puheemme voisivat olla rakentavia ja suullamme voisimme rohkaista muita eikä painaa alas. Uskon aikuinen muoto näkyy ja kuuluu siellä, missä kielemme on kurissa ja Henki hallitsee sanottavaa. Jumala on siitä luvannut meille palkinnon:

Tarkoitan tätä: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän ei mitenkään eroa orjasta vaikka onkin kaiken omistaja. Hän on huoltajien ja holhoojien alainen isänsä asettamaan määräaikaan asti. Gal.4:1-2.

Palkinto on siinä, että saamme vihdoin omistaa sen, mitä Jumala on luvannut meidän omaisuudeksemme. Saamme taivaallista pääomaa käyttöömme. Aikuisuuden tavoitteleminen on lopultakin vaivan arvoista.

Kiviä ilmassa?

Juutalaiset alkoivat taas kerätä kiviä kivittääkseen Jeesuksen. Joh.10:31.

Jeesus joutui maanpäällisen elämänsä loppupuolella vihamielisten ihmisten maalitauluksi. Häntä vainottiin ja hänen elämäntyötään häirittiin. Hän ei saanut rauhallisin mielin enää saarnata temppelin käytävillä, vaan häneen kohdistettiin fyysistä uhkaa. Kaikki tämä vaino huipentui sitten ristiinnaulitsemiseen. Näemme kuitenkin, että Jeesus vetäytyi välillä rauhallisempaan paikkaan:

Juutalaiset yrittivät taas ottaa Jeesuksen kiinni, mutta hän ei jäänyt heidän käsiinsä. Jeesus meni jälleen Jordanin toiselle puolelle, sinne missä Johannes aluksi oli kastanut kansaa. Hän jäi sinne joksikin aikaa... Joh.10:39-40.

Oletko sinä joutunut kokemaan ihmisten vihamielisyyttä? Joskus sössimme ihmissuhteissa ja joudumme omasta syystä selkkaukseen, mutta toisinaan joudumme ahdinkoon, koska palvelemme Herraa ja seuraamme häntä ristin tiellä. Saatamme huomata, kuinka tilanteemme kärjistyy samalla tavalla kuin Jeesuksenkin kohdalla. Alamme pelätä, miten oikein selviämme ihmisten vihasta. Kuinka tämä kaikki päättyy?

Niin, ristin tie päättyy ristille. Mutta yhdestä syystä emme ole silti epätoivoisia. Rohkeutta meille antaa tietoisuus, että Jeesus on kulkenut ristin tien alusta loppuun. Saamme seurata häntä hänen askelissaan, pitää hyvän omantunnon ja elää hengen täyteydessä. Muistamme kuinka Paavali ja kumppanit ylistivät Jumalaa vankityrmässä Filippissä, kun heidät oli ensiksi perusteellisesti piesty.

Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä. Ap.t.16:25.

Jos saamme sen armon, että jaksamme kärsimyksemme keskellä kiittää Jumalaa ja ylistää Herraa muiden kuullen, meidän uskollamme on suuri todistusvoima. Ihmiset kuuntelevat uskovia, jotka maksavat uskostaan hinnan. Jumala avaa ihmisten korvia, kun me laitamme kaiken luottamuksemme Herraan Jeesukseen.

Ollaan siis rohkeita. Ollaan päättäväisiä. Älkäämme arkailko, kun kivet lentävät. Olkaamme kiitollisia, kun saamme kokea samoja asioita kuin Mestarimme.

Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään... Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän. Ilm.2:10.

Nouse ylös

Mutta Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele." Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Ap.t.3:6-8.

Uskovina kaipaisimme nähdä ihmeitä ja merkkejä. Ikävöimme herätystä, jonka myötä Jumalan voitelemat sananjulistajat saarnaisivat niin että syntiset tulevat uskoon, sairaita paranee, halvaantuneetkin nousevat ylös. Mutta herätysten välillä on aina kuivia kausia, jolloin vastaavia voimatekoja ei tapahdu. Olemme nyt Suomessa pitkään kärsineet hengellistä kuivuutta.

Mutta eihän yllä oleva kertomus ramman miehen paranemisesta ole yksinomaan fyysistä todellisuutta. Siinä on myös vertauskuva siitä, mitä ihmisen sisimmässä tapahtuu, kun hänen uskonsa elpyy, kun hengellisen elämän lamaannus työnnetään syrjään, kun henki meissä herää eloon ja elämä virkoaa.

Vasta kun he kertoivat kaiken, mitä Joosef oli heille sanonut, ja kun Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi. 1.Moos.45:27.

Jaakob sai nousta elämänsä kuopasta ylös. Ensin hänelle kerrottiin tavallaan evankeliumia (Joosef elää), sitten hän näki ihmeen tapahtuvan (vaunut) ja elämä hänessä virkosi - toivo palasi, usko heräsi eloon. Sama kaava.

Tarvitsemme niitä, jotka tarttuvat käteen ja nostavat meitä. Jos hyvin käy, voimme olla niitä nostajia. Opetelkaamme rohkaisemaan ihmisiä puhumalla evankeliumia - muistaen että evankeliumi ei ole yksinomaan jokin Raamatusta poimittu sanallinen litania, vaan se on asenne, kyky osoittaa myötätuntoa. Se on ennen kaikkea rakkautta.

Jos siis koet olevasi kuopassa, että elämä on kohdellut kaltoin, ei kannata menettää toivoa. Jumala voi lähettää palvelijansa luoksesi nostamaan sinua. Jo se, että luet tätä, on Jumalan teko siihen suuntaan. Ota vastaan uusi toivo, tartu Jumalan lupauksiin, ota vastaan ihmeesi: saat nousta jaloillesi, saat kävellä, hypähdellä ja ylistää Herraa! Herra on voimallinen elvyttämään sinunkin uskonelämäsi.

Kasvun tielle

Amerikkalainen tv-pastori Joel Osteen kertoi olleensa vaimonsa kanssa vierailulla puutarhassa, jossa kasvoi erilaisia kaktuksia. Jotkut kaktukset olivat 10-20 metrisiä, mutta jotkut vain miehen korkuisia. Joel pohdiskeli vaimonsa kanssa, olivatko eri kokoiset kaktukset eri lajia. He saivat tietää, että eivät olleet. Ne olivat samaa lajia, mutta osa oli jäänyt pienikokoisiksi johtuen varjosta. Muut kasvit varjostivat - sekä aurinkoa että sadetta - ja katveen takia ei kasvu ollut edennyt parhaalla mallilla.

Siinä on tietysti hengellinen opetus. Emme aina ymmärrä oman kasvumme rajoja, vaan luulemme päässeemme niin pitkälle kuin mahdollista. Ovathan geenimme huonot, kasvuympäristömme epäsuotuisa eikä sukummekaan osaa tukea, seurakuntakin on surkea. Pastori on keskinkertainen työssään jne. - Siirrämme syyn ulkoisiin tekijöihin, vaikka se katve ja varjostus, joka haittaa kasvuamme, voikin olla oma valinta. Hyväksymme ystävyyteemme ihmisiä, jotka eivät edistä hengellistä elämäämme eivätkä tue meitä. Annamme panoksemme Jumalan valtakunnan työhön tukemalla toisia, joiden näky on "ihan muuta". Emme jaksaneet vaalia omaa näkyämme.

Veljeni kiusasivat minua, panivat vartioimaan viinitarhojaan. Omaa tarhaani en ehtinyt hoitaa. Laul.l.1:6.

Niinpä tarvitsemme pysähtymistä ja paluuta ydinasioihin: evankeliumiin ja Jeesuksen rakkauteen, joka kerran kosketti niin syvältä minuakin. Tarvitsemme Herran läheisyyttä, Pyhän Hengen voitelua. Tarvitsemme oman näkymme löytämistä uudelleen. Tarvitsemme keskittymistä siihen, mitä Herra on meille uskonut, määrätetoisuutta mennä uskossa sitä kapeaa polkua, jolta muiden työn hohdokkuus välillä meitä eksyttää sivuun.

Niinpä haluan muistuttaa sinua siitä, miten Jeesus sinua rakastaa. Hän rakastaa kuin omaa lastaan. Hän kannustaa ja rohkaisee. Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen! Laul.l.4:7. Et ole keskinkertainen, et ole huonolahjainen, et ole ynnämuu - sinä olet valittu, sinä olet arvokas, sinun kutsumuksesi on tärkeä, sinun onnistumisesi merkitsee Herralle paljon, sillä hän luottaa sinuun. Jos et vielä yllä parhaimpaasi, hän kannustaa sinua eteenpäin. Hän rohkaisee sinua jättämään taaksesi sen, mikä haittaa kasvuasi:

Jätä Amanan huiput, jätä Senirin ja Hermonin laet, leijonien lymypaikat, pantterien vuoret! Laul.l.4:8.

Sinun kasvullasi ei ole rajaa, mutta kasvu on aina hidasta. Kasvua tapahtuu päivittäin, vähän kerrallaan. Tule siis pois muiden varjosta. Siirry pois kuivasta paikasta puron varteen, isojen puiden katveesta kirkkaaseen aurinkoon. Herra siunaa vielä sinun elämääsi ja palvelutyötäsi.

Tulenkestävä

Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta. Jes.43:2.

Sadrak, Mesak ja Abed-Nego joutuivat maksamaan uskostaan hinnan, kun he eivät suostuneet kumartamaan kultaista kuvapatsasta. Heillä oli usko, joka ei murtunut vastustuksen edessä. Nämä kolme miestä olivat vakaumuksellisia ja olivat valmiita kuolemaankin vakaumuksensa puolesta. He saivat kokea ihmeen:

Satraapit, käskynhaltijat, maaherrat ja kuninkaan hovimiehet kerääntyivät paikalle katsomaan miehiä ja havaitsivat, että tuli ei ollut pystynyt heihin: heidän partansa ja hiuksensa eivät olleet kärventyneet, heidän vaatteensa eivät olleet lainkaan vahingoittuneet, eikä heistä edes lähtenyt savun hajua. Dan.3:27.

Kuinka vahva sinun vakaumuksesi on? Oletko valmis seuraamaan Jeesusta uskon tiellä, kun helvetin voimat yrittävät horjuttaa sinua?

Sinähän olet säilyttänyt hyvän omantunnon, vaikka vastustajasi ovat kaivaneet esiin luurankoja sinun kaapistasi. Sinä tiedät, että olet saanut syntisi anteeksi ja ennen uskoon tuloasi tapahtuneilla asioilla ei ole sitä merkitystä, jota vastustajat yrittävät esittää.

Sinä olet joutunut kokemaan häväistystä, kun vastustajasi levittävät sinusta perättömiä puheita. Keksittyjä tarinoita, suoranaisia valheita he puhuvat. He levittävät yksityisyyttäsi loukkaavia tietoja - joitain tosiakin - eivätkä ymmärrä, että sellainen on rikoslaissa määritelty rikokseksi - onhan heidän tarkoituksensa vain mustamaalata sinua ja pilata maineesi. He ovat avanneet kaikki padot ja yrittävät hukuttaa sinut pahojen puheiden alle, tukehduttaa parjauksen ja pahanpuhumisen keinoin. Heiltä et saa myötätuntoa vaan armotonta kohtelua. Heitä ohjaa koston henki. He stalkkaavat elämääsi, urkkivat ja nuuskivat, josko löytäisivät siitä jotain moitittavaa. He ovat sielunvihollisen asialla.

Sinä saat kiittää Vapahtajaasi, ylistää taivaallista Tuomaria, joka on koko sydämellään puolellasi. Hän osoittaa sinut syyttömäksi. Hän lunastaa sinut lapsekseen. Lopultakin olet sitä, mitä olet aina uskonut - hänen morsiamensa!

Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Saatana on sulkeva muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän. Ilm.2:10.

Hengen silmät ja korvat

Jeesus vastasi: "Katso nyt näitä mahtavia rakennuksia. Kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle." Mark.13:2.

Luonnollisin silmin katsottuna temppeli oli komea rakennus. Jeesus katsoi sitä hengen silmin.
Oletko sinä huomannut tämän kahtiajaon? Oletko koskaan ihmetellyt ihmisten reaktioita, kun he näkevät ulkonaiset asiat, mutta eivät huomaa sisäistä todellisuutta, joka kumoaa ulkonaisen. Melkein kaikissa asioissa on nämä kaksi puolta. Joku sanoo: "Asia on näin", ja sinä voisit lisätä siihen: "Mutta Raamattu sanoo…"

Yksi kuuntelee puhetta luonnollisin korvin, toinen kuulee hengen sanat. Henki vahvistaa Jumalan sanat, mutta voi jyrkästi kieltää ihmisviisauden. Jopa uskovat voivat eksyä ajattelemaan sielunvihollisen tarjoamalla mallilla. Hän on ovela. Jeesuksen aikana uskonnollinen eliitti oli pahasti eksyksissä, ylpeytensä lumoissa, oman asemansa ja kunnianhimonsa huumaama. Hengellinen ihminen voi pysähtyä ihmettelemään nykyäänkin, kuinka ihmeessä he osaavat olla niin fariseuksia ja saddukeuksia…

On tärkeää, että uskomme on ankkuroitu Jumalan sanaan ja meillä on sisäinen opettaja - Pyhä Henki - selittämässä meille sanaa koko ajan. Korona ei siihen rakoon pääse. Pandemian takia jumalanpalveluksia on voitu joutua perumaan, mutta sydämen temppelissä voi Jumalan palveleminen jatkua häiriöttä.

On tärkeää, että elämme sillä syvemmällä tasolla, missä Jumalan totuus kohtaa meidät. Sillä tasolla, missä ymmärrämme syvempiä merkityksiä, pureudumme asioiden todelliseen luonteeseen. Näemme asiat oikein, kuulemme mitä henki puhuu. Kun harjaannumme tässä, meitä on vaikea eksyttää.

Jolla on korvat, se kuulkoon! Mark.7:16.