Pilvipalvelua

Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Hepr.12:1.

Keitä nämä todistajat ovat? Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa Raamatun henkilöihin, edesmenneisiin pyhiin. Hän näyttää ajattelevan, että he katsovat sieltä pilven reunalta meidän elämäämme ja seuraavat sitä. Katolisessa uskossa oletetaan, että he rukoilevat meidän puolestamme.

En halua mitään opillisia rakennelmia tähän. Haluan vain muistuttaa itseäni ja muitakin, että edesmenneet pyhät jatkavat elämäänsä tuonpuoleisessa ja heidän hurskas elämänsä velvoittaa meitäkin. Kun pidämme mielessämme, miten he elivät, saamme siitä rohkeutta ja päättäväisyyttä seurata Herraa. Kun muistamme, että elämä ei pääty, kun tämä maallinen majamme hajotetaan, me saamme pitkäjänteisyyttä uskon tien vaeltamiseen.

Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. 1.Moos.32.2.

Kun Jaakob palasi Labanin luota kotiseuduilleen, hän kohtasi enkeleitä ja nimesi paikan Mahanaimiksi. Se tarkoittaa ’etuvartio’. Jaakob oli juuri saamassa uuden nimen – Israel. Israel merkitsi kansaa, Jaakobin jälkeläisiä – mutta se tulisi merkitsemään myös maantietellistä aluetta. Kun Jaakob palasi tälle maantieteelliselle alueelle, jonka Jumala oli luvannut antaa Aabrahamille ja sittemmin Iisakille ja edelleen Jaakobille, hän siis kohtasi tuon maa-alueen rajalla ”rajavartioston”.

Oletko sinä saanut tavata oman elämäsi rajavartijoita? – Enkeli-ilmestykset ovat mahdollisia tänäänkin ja ne muistuttavat meitä siitä, että Jumalan hallitsemassa luomakunnassa on tilaa ja ulottuvuuksia, joita emme luonnollisin silmin havaitse. Tarvitsemme uskon silmät, nuo sydämen silmät, jotka näkevät yliluonnollisen maailman kohteita, kun Herra lahjoittaa meille ilmestyksiä.

Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. Hepr.13:2.

Kun kohtaamme Jumalan enkeleitä, voimme saada siitä rohkaisua ja tuoretta tietoisuutta siitä, että olemme matkalla kirkkauteen. Jumalan henki haluaa vakuuttaa meille, että Herra on meidän kanssamme tällä tiellä, jota vaellamme täällä ajallisen elämämme laaksoissa ja vuorilla. Usein näemme syvemmälle ja kauemmaksi, kun elämässämme on menossa jokin käännekohta.

Mitä uutta Herra tekee tänään sinun elämässäsi? Antakoon hän taivaallisia saattajia sinun matkallesi tulevana vuonna 2020, niitä olentoja, joista Jumalan sana todistaa: Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden. Hepr.1:14.

Jyrän alle jääneet

Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen. Ps.66:12 KR38.

Oletko sinä joutunut koskaan yliajetuksi? Enkä puhu nyt liikenteestä. Yliajaminen sosiaalisessa elämässä, henkisessä ja hengellisessä elämässä on varmaan useimmille tuttua. Joudumme kokemaan noita ikäviä tilanteita, kun meidät väkivaltaisesti kaadetaan ja jätetään loukkaantuneena makaamaan. Tämä yliajaminen voi olla myös hiljaista – joku sivuutetaan kokonaan, jätetään kuulematta omassa asiassaan tai vaietaan kuoliaaksi. Tämä on varsin yleistä myös seurakunnassa, jossa kaikki inhimillinen on läsnä ja kaikenlaiset juonittelut juonitaan ja pelit pelataan ja heikot jyrätään. Sitten näille jyrän alle jääneille saarnataan ”sisarista ja veljistä Kristuksessa”… Näin kuva sekä pyhyydestä että tekopyhyydestä alkaa hahmottua.

Seurakunnassa voi nousta esiin turhautumista, kun joku ei saa tavoitteitaan läpi. Sitten hän voi ajaa asiaansa tulen voimalla, kuten Absalom: Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Te tiedätte, että Joabilla on minun maani vieressä pelto, joka kasvaa ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen.” Absalomin palvelijat sytyttivät pellon palamaan. 2.Sam.14:30. Tai kateus voi aiheuttaa sen, että ryhdytään sammuttamaan henkeä. Kylmää vettä vaan niskaan, jos ei peräti likasanko.

Eihän näistä ole kiva edes puhua eikä tällainen puhe ainakaan rohkaise. Se rohkaisu, joka tähän kätkeytyy, on Jumalan reaktiossa: ”Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen”. Kaiken tällaisen vihamielisen kohtelun jälkeen Jumalan palvelija saa kokea Herran uskollisuuden. Näyttää suorastaan siltä, että nuo vastoinkäymiset ovat ehto sille, että Jumala voi ilmestyä. Hän rakastaa omiaan, jotka maksavat uskostaan hintaa. Jumala haluaa näyttää hyvyytensä ja armonsa erityisesti sille, joka on joutunut kestämään ihmisten vihaa ja kateutta, hengen sammuttamista ja parjaamista.

Niinpä sinäkin voit tänään tarkistaa oman tilanteesi ja arvioida uskosi määrän. Onko elämäsi ”riittävän kurjaa”, että voisit näyttää vihamiehillesi, miten hyvä Jumala on, miten voimallinen Herra onkaan, millaisen yltäkylläisyyden hän on sinulle varannut? Riittääkö uskosi ja jaksatko nousta jaloillesi vielä? Nousetko maasta ylös niin kuin Paavali nousi kivityksensä jälkeen (Ap.t.14:20)? Viritätkö sydämesi kiitokseen niin kuin Paavali ja Silas Filippin vankilassa, jossa heidät oli perin pohjin piesty (Ap.t.16:25)?

Hyvä. Sinulla on elämäsi tilaisuus sinä päivänä, kun sinut on jyrätty ja lyöty maahan. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.2.Kor.4:8-10.

Armon ja ilosanoman lähettiläät

Joskus muistelemme vaimoni kanssa entisiä aikoja, kun olimme seurakunnan jäseniä ja kävimme säännöllisesti kokouksissa. Sunnuntain päiväkokous oli joskus hyvä, mutta joskus siitä jäi paha maku suuhun. Koko viikko saattoi mennä toipumiseen, että jaksoi taas seuraavana viikonloppuna kuunnella lisää haukkumista.

Ainakin siitä oli se hyöty, että joutui pakostakin ymmärtämään, että evankeliumi on ilosanoma - ei syytöskirjelmä. Jos uskosta tulee meille suma vaatimuksia, kokoelma sääntöjä ja itsesyytöksiä, ankaraa ja askeettista elämää, emme ole käsittäneet uskon olemusta. Uskon pitäisi olla suuri helpotus, syvä vapauden tunne, ihana toivo, iloinen odotus, turvallisuus ja luja luottamus. Uskon pitäisi olla mielenkiintoista ja tarjota mahdollisuuksia elää luovaa ja onnellista elämää.

Joillekin uskosta tulee jihadismia - myös kristillisestä uskosta. Joidenkin kohdalla se saa käyttövoimansa yksinkertaisesti vihasta. Usein vihan taustalla on laki, nimittäin: Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan. Room.4:15. Jotkut eivät varsinaisesti päädy lain alle, he päätyvät oikean opin alamaisuuteen. Kaikenlainen oikeassa oleminen sitten synnyttää uskon kiihkoilua. Oikea oppi voi myös olla meidän kirkon oppi, oman herätysliikkeen ikiomat uskon lausumat - ne tabut.

Pyhä Henki toimii vastapainona. Hän kestää meissä kaiken uskonkiihkoilun paineet ja antaa tilalle ilon ja rauhan.

Minun lukijoistani osa on niitä, jotka ovat jääneet pois seurakunnan yhteydestä tai ovat enemmän tai vähemmän väljästi mukana. Näitä sivuun jääneitä syyllistetään, vaikka seurakunnan vastuunkantajat voisivat hyvinkin mennä itseensä. Joskus olisi hyvä, jos kokonainen kirkkokunta osaisi kääntää suuntaa pois kaikenlaisesta kiihkoilusta ja heikkojen lyömisestä ja sorrettujen syrjimisestä ja ottaa armon asenteen, avartua ja antaa tilaa erilaisuudelle, antaa tilaa epätäydellisyydellekin. Onhan loppujen lopuksi niin, että Jeesus tuli tänne maailmaan meidän puutteitamme korjaamaan. Ei hän tullut täydellisiä varten.

Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. Gal.2:21.

Olkaamme päättäväisiä siinä, että asetamme itsemme Jumalan käyttöön ja hänen evankeliuminsa lähettiläiksi:

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. 2.Kor.5:19-21.

Vastoinkäymisten valmentamat

Sinulle, jolla on paljon ollut elämässäsi vastoinkäymisiä ja kyselet, onko Jumala jotenkin hylännyt sinut, kun hän tuntuu olevan niin kaukana, jossain etäällä ja tavoittamattomissa, hartaan rukouksenkin ulottumattomissa.

Ei Jumala hylkää ketään, ei sinuakaan. Mutta hän koettelee kyllä. ”Koettelee vaan ei hylkää Herra” on vanha sanonta ja tämä pitää paikkansa. Jumala ei välttämättä itse ketään koettele, mutta hän sallii sielunvihollisen koetella meitä. Hän haluaa antaa jokaiselle koetuksen kestävän uskon. Sitä yksinkertaisesti ei voi saada ilman koetuksia.

Jokainen koetus, jonka läpi olet mennyt uskossa Jeesukseen, on kuin koru sinun ylläsi Jumalan edessä. Sinusta tehdään tällä tavoin morsian, joka on koruillansa kaunistettu.

Osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi… Ilm.3:18.

Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi? Hepr.12:7.

Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden. Hepr.12:11.

Valitusvirret antavat meille elävän ja syvälle luotaavan kuvauksen niistä koetuksista, joihin Jumalan ihminen voi joutua. Mutta niissä myös luvataan, että Jumala armahtaa.

Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: ”Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.” Valit.3:22-24.

Kuin jouluinen salamavalo

Elin lapsuuteni 1950-luvulla ja minulla on joitakin muistikuvia jouluista, jotka vietimme yhdessä sukulaisten kanssa. Yksi muisto on valokuvan ottamisesta. Kaikki valot sammutettiin, pääsin isän syliin (mitä ei muuten tapahtunut) ja sitten pimeässä odottelimme, milloin tapahtuisi 'tösähdys' - siis magnesiumjauheen syttyminen ja siitä seuraava kirkas valon välähdys. Sotien jälkeen tällaista tekniikkaa käytettiin välillä rauhanomaisiin tarkoituksiin. Mitäs - kuvista tuli hyviä. Suorastaan yllättävän hyviä. Tai oliko vanhin veljeni vain niin taitava kameransa kanssa?

Hengellisessä elämässä tapahtuu samanlaista. Me istumme pimeässä - luonnollisessa olotilassamme olemme kuin sokeita, hapuilemme pimeässä (Ap.t.17:27). Sitten Jumalan sana ilmestyy meille, Kristuksen elävä ja voideltu sana välähtää kuin salamavalo, ja me näemme yhtäkkiä kaiken, kirkkaasti ja selkeästi. Saamme ilmestystietoa ja käsityskykymme syvenee. Saamme tilanteesta pysyvän muiston ja huomaamme jotakin, mitä emme tienneet ja mikä tulee meille yllätyksenä - minähän olen tässä isän sylissä!

Kristuksen sana on juuri tuon kaltainen. Oivallamme sen kautta, että kaikki mitä meidän pimeydessämme tapahtuu, ei ole pelottavaa, uhkaavaa ja sokean kohtalon sanelemaa, vaan se on Jumalan armon todellisuutta - olemme taivaan Isän sylissä, kaikkien rakkaiden ympäröiminä. Elämme ikuisen joulun keskellä, Jeesus on tullut, enkelit laulavat. Olemme turvassa. Jumalan valtakunnan todellisuus on tullut ja valaisee maailmamme.

Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Room.14:17.

Siunatkoon sinua tänään meidän Herramme hyvä käsi ja ympäröiköön sinua taivaan Isän syli, sillä kaikki Jumalan hyvyys ympäröi sinua - tuntui miltä tuntui. Sinun päiväsi voi olla harmaa ja synkkä, suorastaan pimeä, mutta Herran armo ympäröi sen, joka häneen turvaa. Ps.32:10. Sinä et ole missään heitteillä, sinä olet hänen sylissään.

Iloitse, tytär Siion, huuda riemusta, Israel! Juhli ja laula täysin sydämin, tytär Jerusalem! Herra ottaa pois tuomiosi ja karkottaa vihollisesi. Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi, sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille: - Älä pelkää, Siion, älä anna kättesi hervota! Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Sef.3:14-17.

Yksin Jeesus ja Jeesus yksin

Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin. Mark.9:8.

Muistamme, että Pietari kääri hihojaan ja lupasi ryhtyä rakennuspuuhiin tehdäkseen kolme majaa, kun pilvi peitti heidät ja näkyvyys hävisi hetkeksi kokonaan. Tässä tilanteessa Jumala puhui: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” (Mark.9:7)

Mielenkiintoista, miten hengellisen elämän erilaiset vaiheet on tässä pähkinänkuoressa: valtava into toimia omassa voimassa, jota seuraa lamaannus kun silmissä sumenee, Jumala puhuu vihdoin, kun itse ei osaa mitään tehdä tai ymmärtää. Ja mikä onkaan neljäs vaihe – Jeesus yksin.

Oletko sinä käynyt läpi tällaisia vaiheita uskonelämässä? Voin sanoa, että on hyvä herätä siihen, että sumu hälvenee ja voi kokea, että Jeesus on läsnä. Hän on siinä ja kun hän on vierelläsi, sinulla on kaikki. Turhaa on kaikki ihmisen hosuminen. Turhia ovat luulot omasta voimasta. Turhaa on kaikki visuaalinen loistokkuus ja kauniin musiikin tenho, jos ei voi kuulla Jumalan ääntä, selvää puhetta, sitä selkokieltä, joka korostaa vain yhtä asiaa: Jeesus on minun rakas Poikani, kuunnelkaa häntä!

Niin monet asiat tahtovat meitä viehättää ja viedä mukanaan. Uskokin tarjoaa niitä sivuasioita ja johdannaisia niin paljon. Seurakunnilla on taipumus muuttua puuhamaiksi, joissa puuhataan milloin mitäkin. Ja tämä netti se vasta puuhamaa onkin.

Halusin siis muistuttaa itseäni ja lukijoitani tästä kestoaiheesta, jonka nimi on Jeesus. Hän olkoon elämämme keskipiste, rakkain persoona, kaiken huomiomme ansaitseva henkilö. Hänestä sanotaan mainesanoja, jotka meidän tulisi voida itse todentaa ja ihmetyksen vallassa sanoa ”Aamen – sitä hän totisesti on!” Hän on Elämän leipä, hän on totuuden valo, hän on tie, hän on portti ja hän on lammasten Paimen. Hän on uskomme perustaja ja täydelliseksi tekijä, A ja O. Hän on kuningas, hän on Jumalan Poika. Ja luettelo jatkuu…

Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Hepr.1:3.

Antakaamme kunnia hänelle ja eläkäämme sen kutsun arvoisesti, jonka olemme häneltä saaneet. Hän ansaitsee, että palvelemme häntä kaikesta sydämestämme, mielestämme ja voimastamme. Hän ansaitsee olla keskipisteenä elämässämme.

Nyt kumartamaan tulkaa

Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. Saarn.3:11.

Tiede on ymmällään monen asian edessä. Tähtitieteessä on monia arvoituksia, mm. pimeä energia. Tai jossakin avaruudessa sykkii kirkas valo, mutta ei löydy teoriaa, mistä se johtuu. Elämän synty - sitä mietitään jatkuvasti. Elinkelpoiset planeetat - onko niitä ja miksi mikään sivilisaatio ei kerro olemassaolostaan... Kysymyksiä riittää. Arvoituksia on niin makromaailmassa kuin mikromaailmassa. Ydinfysiikka, siinäpä kokoelma ratkaisemattomia arvoituksia. Kuka selittäisi?

Entä tämä meidän pieni elämämme ja sen merkitys? Miten löydän merkitystä elämälleni täällä ja miten pääsen selvyyteen Jumalasta? Onko Jumala olemassa ja onko hän luonut kaiken? Vai syntyikö tämä kaikkeus omia aikojaan ja syntyikö elämä maapallolle vain kemiallisena reaktiona?

Jos olemme ottaneet muutamia uskon askelia ja aloittaneet Raamatun tutkistelun, kysymyksiä riittää edelleen. Pelastushistoria - se näyttää olevan monille hyvin hämärä asia. Miksi Jumala syntyi ihmiseksi ja kuoli ristillä? Siinä toiset eivät näe järjen häivää, toisille se on kaiken olevaisuuden ydinasia.

Mutta emme me uskovatkaan kaikkea ymmärrä - ymmärrämme hämärästi, uskomme loput. Luotamme Jumalaan, vaikka emme ymmärrä. Juhlimme joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa, vilpittömin mielin. Minäkin saatan toisinaan käydä jouluaaton hartaudessa. Viimeksi menin sinne vähän nyrpein mielin ja sellaisessa ennakkotunnelmassa, että "mitähän nämä uskonnolliset ihmiset ja maallistuneet papit ovat nyt keksineet tunnelman kohottamiseksi. Varmaankin he parhaansa tekevät, että saisimme juhlamielen, puhuvat kauniita sanoja ja plaaplaaplaa ja laulamme virrestä viis..."

Ei veisattu virrestä 5, vaan laulettiin virrestä 27: "Herrojen Herra, valo maailmamme, ihmisen lapseksi syntynyt. Katsokaa lasta, taivaan kuningasta ja kumartamaan tulkaa ja kumartamaan tulkaa ja kumartamaan tulkaa Herraamme!" - Minä murruin täysin. Yritin pidätellä itkua, mutta en ihan onnistunut - joku lapsi käänsi päänsä ja minua nolotti. Mutta sisältä olin täynnä riemua, olin saanut kosketuksen taivaasta. Taivaan ilo täytti minut ja olin Jeesus-lapsen seimen äärellä siinä tovin. Joulun ilo tuli sydämeeni tuoreena ja se tuntui pitkään. Vielä nyt kuukausien päästä voin liikuttuneena muistella sitä.

Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra." Luuk.2:9-11.