Nyrkin ja Herran välissä

Ihminen tuo mukanaan - sekä hyvässä että pahassa - oman inhimillisyytensä kaikkeen mihin osallistuu. Niinpä esimerkiksi seurakunnan hallinto on kautta aikain ollut täynnä ihmislähtöistä ajattelua ja ihmisten keksimiä käytäntöjä. Ne tietysti vaihtelevat eri kirkkokunnissa.

Kristus halusi, että hänen seurakuntansa ei rakentelisi mitään hallinnollisia portaita, vaan olisi mahdollisimman yksitasoinen. Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Matt.23:8. Apostolit loivat hallintojärjestelmän, johon kuului vanhimmisto ja diakonit. Vanhimmat hoitivat seurakunnan taloutta ja osallistuivat sanan opettamiseen ja seurakuntalaisten paimentamiseen, diakonit taas huolehtivat köyhistä. Diakoneissakin oli sananjulistajia, kuten Filippos. Hengen palveluvirat - apostoli, profeetta, evankelista, opettaja, paimen - olivat siis erikseen ja hallinnolliset virat erikseen. Hallinnollisia tehtäviä ei järjestetty hengellisten virkojen tai pomo-alainen -periaatteen mukaan. Kukaan ei ollut toisten ala- tai yläpuolella. Edes apostolit eivät olleet muiden yläpuolella. Johtajuus, josta kuitenkin selkeästi puhuttiin, oli siis osaamista ja pätevyyttä, armoitusta ja voitelua - ei mitään aseman suomaa arvovaltaa.

Näin ainakin teoriassa, mutta elämä tahtoo sotkea tällaiset selkeät kuviot ja ihminen sotkee ne ihan tahallaan, sillä luonnollinen ihminen on täynnä sitä kuulua 'sikaenergiaa'. Milloin mikin vallanhalu on päällimmäisenä, milloin taas jokin hyötymistarkoitus, jokin itsekäs vaikutin.

Olinpa minäkin kerran vahingossa joutunut lähetystoimikuntaan. En sinne pyrkinyt, mutta kun kerran valittiin, niin osallistuin. Luulin, että se on elin, joka tekee demokraattisia päätöksiä seurakunnan lähetystyöstä. Olinpa minä sinisilmäinen. Kävi ilmi, että päätöksenteko oli lähinnä voimakastahtoisten ihmisten esiintymistä hyökkäävästi niiden näkökohtien puolesta, jotka olivat heille mieleen. Luonne ja rohkea esiintyminen ratkaisi. Tarpeen vaatiessa äänen korottaminen ja nyrkin lyöminen pöytään olisi tässä vaikuttamisessa tehokasta. Kukaan hiljainen ei saanut ääntään kuuluviin. Vaikka seurakunnan johtajana pidetty henkilö oli kokouksessa mukana, ei toimikunta perustanut päätöksentekoaan demokratiaan, jossa kaikilla olisi yksi ääni. Huomasin kuuluvani 'äänettömiin yhtiömiehiin' ja samalla huomasin, että olin ihan väärässä paikassa väärään aikaan. Kun erosin toimikunnasta, sitä pidettiin provokatiivisena, mutta itse en tarkoittanut sillä mitään sellaista.

No, miksi olisi päätöksenteon pitänyt olla demokraattista? Eihän Raamatussa ole sellaista esimerkkiä. Mutta miksi ylipäätään oli olemassa lähetystoimikunta ja vanhimmisto erikseen? Eikö olisi toimittu enemmän Raamatun mallin mukaan, jos vanhimmistossa olisi ollut mukana lähetystyön ystäviä? - Minusta tuntuu oudolta, että näin alkeellisia asioita ei ole osattu ratkaista oikealla tavalla.

Jos olen seurakunnan hallinnosta jotakin oppinut, niin ainoastaan tämän: keep it simple. Jos on jokin ongelma, täytyy kääntyä ainoan 'esimiehen' puoleen - Kristuksen. Jokainen asia pitää siis rukoilla niin hyvin, että siihen saadaan Herran kanta. Päätöksenteossa ei saisi olla tilaa millekään painostukselle ja nyrkin pöytään lyömiselle.

En ole mitenkään vaivautunut siitä, että olen pääosan elämästäni saanut ilon olla seurakunnan hallinnon ulkopuolinen henkilö. Olen oikein tyytyväinen tähän rooliini enkä halua sitä kuuluisaa pitkää keppiäkään käteeni... Mutta jos joku on vastuuta kantamassa, niin sellaiselle kuuluu tänään rohkaisu ja kehotus:

Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu. 1.Piet.5:2-4.

Tinkimätön oikeuden jakaja

"Kauneus on katsojan silmässä" sanotaan ja se on varsin usein tottakin. On tavallista, että näemme maailman sellaisena kuin haluamme sen nähdä. Näemme kauneutta tai rumuutta, näemme hyvyyttä tai pahuutta, mutta se ei välttämättä ole todellista. Emme näe asioita objektiivisesti, vaan subjektiivisesti. Jeesus opetti aikalaisiaan ja meitäkin "tapahtukoon sinulle niin kuin uskot" (Matt.9:29). Siksi on tärkeää oppia erottamaan subjektiiviset "musta tuntuu" -mielipiteet ja objektiiviset tosiasiat toisistaan. Joskus on hyvä oppia katsomaan asioita uskon silmin - ohi todellisuuden - ja näkemään, mitä Jumala voi ja kuinka olosuhde voi kääntyä hetkessä toiseksi, jos Jumala sen voimallaan vaikuttaa.

Niinpä tämän päivän profetia kertoo sinulle, että Jumalan suunnitelma näyttää kovin erilaiselta kuin ihmisten käsitys tulevaisuudestasi. Sinun lähelläsi on ihmisiä, jotka demonisoivat sinua. He arvelevat koko ajan - jopa ääneen ja sinun läsnä ollessasi - että sinulla oli jokin paha tarkoitus, kun teit sitä tai tätä. Heidän mielestään sinun motiivisi olivat vähintäänkin itsekkäät, jopa pahat. Niinpä he ovat ottaneet tavaksi leimata sinut jollakin huonolla leimalla ja syyttää sinua aina. Jos heiltä kysytään, sinä olet vähän joka asiaan syyllinen. Näin he sanovat, koska olet paha ihminen.

Heille ei riitä tämän päivän puiminen, vaan heidän täytyy jatkuvasti penkoa menneisyyden tunkiota voidakseen löytää jotakin mädäntynyttä ja haisevaa sinun elämästäsi. He löytävät vaikka luurankoja kaapistasi, jos haluavat - ja hehän haluavat. He kehtaavat luulla sinusta mitä vaan. Heiltä et saa armoa, et pyytämällä etkä olemalla vaiti. Sinä olet syvästi tietoinen Jumalan sanan ohjeesta:

Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan. Luuk.6:37-38.

Niinpä sinä et ole juuri puolustautunut, vaan olet jättänyt asiasi Jumalan hoidettavaksi. Siinä olet tehnyt oikein. Aikanaan Jumala toimittaa sinulle oikeuden, näyttää sinun syyttömyytesi toteen ja hiljentää sinun syyttäjäsi. Jumalaan voit luottaa, hän on uskollinen. Jesaja jo tuhansia vuosia sitten tiesi: Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden. Jes.42:3.

Sinun ei ole syytä masentua, vaan uskossa kiittää Jumalaa. Jos he halveksivat ja karttavat sinua, jos he pilkaten nauravatkin, sinä saat lujasti luottaa Vapahtajaasi:

Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille. Luuk.6:22-23.

Siunattua helluntaita kaikille

Tiesitkö, että helluntai-sana on peräisin muinaisruotsin kielestä, jonka juhlapyhän nimityksenä ollut "hell onsdag" periytyi suomen kieleen muodossa 'helluntai'? Mitä pakanallisen ajan pyhä keskiviikko on mahtanut edustaa, sitä en tiedä. Luulen, että käsite "pyhä" oli joka tapauksessa heille jotain muuta kuin meille kristityille.

Kristillinen seurakunnan aika alkoi varsinaisesti ensimmäisestä helluntaista, koskapa Kristus oli kuolleista nousemisensa jälkeen lähettänyt Pyhän Henkensä maan päälle. Kymmenkunta päivää maan päällä elettiin niin että Jumala ei ollut läsnä opetuslasten keskellä. Juuri tuohon ajanjaksoon sisältyy erikoinen näytelmä, kun Juudaksen tilalle valittiin apostolia. Uskovien keskellä vallitsi jonkinlainen hämmennys ja jostain syntyi tarve täydentää apostolien joukkoa arpomalla. Luulen (tästä ei olla laajalti yhtä mieltä), että Paavali viittasi tähän arpomiseen, kun hän antoi kitkerän mielipiteensä "ihmisten arpapelistä" (Ef.4:14 KR38). Ja totta - Paavali näyttää olleen Jumalan valinta. Arpomiseen turvautuminen taas viittaa ylipapin rintakilpeen, jonka sisällä pidettiin arpomisvälineitä. Juutalaisina miehinä opetuslapset ottivat siis mallia omasta uskonnostaan, mutta pieni maltti olisi ollut paikallaan.

Pyhä Henki oli tulossa ja hän toisi mukanaan taitoja ja kykyjä - hengen lahjoja - jotka korvaisivat vanhan liiton menetelmiä. Pyhä Henki toi muun muassa tiedon sanat ja profetiat. Näin Jumalan neuvo annettiin seurakunnalle sanallisessa muodossa. Urim ja tummim joutivat uskontojen museoon.

Paljonhan tätä arpomista edelleenkin käytetään, viittaan vaikka mannalappuihin. Ja kukapa ei olisi harrastanut peukalopaikkoja Jumalan mielipiteen etsinnässä! Kyllä Jumala joskus puhuu mannalapun kautta tai peukalopaikan kautta tai vaikkapa tämän blogin kautta, kun lukija valitsee linkin 'satunnainen eSiru'. Tiedämme, että etsivä löytää - etsikäämme siis Jumalan vastauksia.

Kuinka arvokasta onkaan, kun saamme kuulla profetian sanan tai tiedon sanoja. Kuinka arvokasta viisautta voikaan Pyhä Henki välittää meille. Hän puhuu toisinaan vierailla kielillä ja tarvitsemme tulkintaa. Usein hän puhuu äidinkieltämme, välillä hän puhuu usein hyvin selkokielisiä sanoja. Joskus hän puhuu arvoituksellisia sanoja, mutta hän on aina valmiina opastamaan täyteen selvyyteen, kun sitä pyydämme. Joskus hän näyttää kuvia, unikuvia tai muita visuaalisia esityksiä.

Pyytäkäämme Pyhän Hengen kautta silmävoidetta nähdä. Ennen kaikkea tarvitsemme kuulevat korvat. Häneltä saamme viisauden ja ilmestyksen hengen Kristuksen tuntemisessa, Jumalan suunnitelman ymmärtämisessä.

Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Luuk.11:13.

Tähkästä jyväksi

Haluan sanoa, että Jumalan silmissä me olemme viljaa, jota hän pui. Älä siis ihmettele, jos sinua leikataan. Sinua voidaan kipeästi irrottaa tästä maasta ja maailmasta ja kaikesta näkyvästä, johon olen kasvanut kiinni. Sitten joudut auringon paahteeseen, jossa sinulla on koko ajan syvä sisäinen jano. Sinut jätetään siihen, missä olet, kuin hylättynä kuolemaan - auringon ja tuulen armoille. Kohta huomaat, että et ole vihanta vaan enimmäkseen kuivaa olkea - mikä häpeä.

Mutta kaiken tuskan jälkeen sinua voidaan vielä lyödä maahan. Sinun ylitsesi kävellään, ajetaan oikein jyrällä. Sinä luulit, että sinulla on ystäviä ympärilläsi, mutta ei - he irtautuvat sinusta ja ajelehtivat kauas. Sinä et saa enää mitään turvaa ystävistäsi - toisista jyvistä. Ennen niin rakkaat sisaret ja veljet, jotka olivat toisissaan kiinni kuin jyvät tähkässä, ajautuvat yhtäkkiä irralleen ja kauaksi toisistaan. Heistä ei ole sinulle nyt mitään tukea. Seurakunta-sanakin tuntuu kliseeltä. Sinä vain kierit maassa, sinua pompotetaan ja hakataan. Sinä pidit erityistä huolta aina välkkyvästä vihneestäsi, joka kurottui korkealle tuuleen ja aurinkoon, ja luulit, että se oli sinun persoonasi paras osa. Nyt se on katkaistu sinusta irti ja sinä olet pelkkä nolla. Sinussa ei ole mitään välkkyvää enää. Luulit, että sinulla olisi jokin ihmisarvo, mutta ei sinulla ole mitään arvoa.

Sinun pitää ymmärtää näissä elämän koetuksissa, että sinua puidaan ja se kaikki on tarpeellista. Ehkä et ymmärrä sitä, mutta sadonkorjaajalle kaikki tämä on järkeenkäypää ja suunnitelmallista ja tähtää hyvään tulokseen.

Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. Jes.55:8-11.

Sitten kun sinua on tarpeeksi piesty ja sinusta on irrotettu kaikki se, mikä on mielestäsi osa sinun persoonallisuuttasi, sinut vielä survaistaan jonnekin pimeään, missä sinulla on kuumat ja tukalat oltavat. Sinun kuiva erämaasi muuttuu entistäkin kuivemmaksi! Sinä janoat sateita ja huudat vettä, mutta päinvastoin - sinussa on vielä liiaksi maailman kosteutta. Kaiken sen kosteuden pitää haihtua sinusta pois, jotta se mikä jää jäljelle, kelpaisi Jumalalle. Senkin lopun hän laittaa myllyynsä rikki jauhettavaksi...

Niin, emme ymmärrä Jumalan tapoja toimia. Mutta tämän vertauksen kautta me ymmärrämme, että kaikella on tarkoituksensa. Kaikella lyömisellä ja raastamisella, kaikella jyräämisellä ja ylikävelemisellä on tarkoitus - myös erämaalla. Voimme luottaa Jumalaan, että hän tietää, mitä hän tekee. Kristus ei ollut vain rakennusmestari ja rakentamisen ammattilainen, hän on myös puimisen asiantuntija. Niinpä Pietari rohkaisee meitä:

Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. 1.Piet.4:12.

Voimme olla varmoja, että Jumala tietää meidän tuskamme ja osaa säätää ahjomme kuumuutta. Ei hän anna meille sellaista, mitä emme voisi kestää.

Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.1.Kor.10:13.

Raamattu vertaa uskovia vehnänjyviin. Nisu eli vehnä on tavallisimmista viljoista se, jonka puiminen on vaikeinta. Jyvän kuoriosa on siinä tiukasti kiinni jyvässä ja jyvät tiukasti kiinni lapakossaan. Niinpä jos mielimme olla vehnänjyviä Jumalan silmissä, meidän täytyy suostua kovakouraiseen käsittelyyn. Jauhatusvaiheessa jyvä rikotaan ja kuoret erotetaan jauhomassasta seulomalla.

Jos emme joudu siihen vaiheeseen, missä meitä lopullisesti rikotaan, joudumme käymään läpi kuoleman kuitenkin. Sillä Jumalan tarkoitus on, että elämän kierto jatkuu ja se merkitsee tätä:

Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joh.12:24.

On selvää, että jos olemme tulleet erilaisen puimisen ja seulomisen kautta Jumalan jyvälaariin, emme voi itse ohjailla elämäämme, vaan se on Suuren Viljelijän kädessä. Hän on se isäntä, joka palkkaa työmiehet pellollensa ja määrää, mitä siellä tehdään. Hän on se, joka lähettää sirppinsä leikkaamaan ja hän on se, joka lähettää sadonkorjaajat liikkeelle ja korjaa sadon. Hän on se, joka pui viljansa ja puhdistaa puimatantereensa. Häntä varten on kaikki ja hän määrää kaikesta. Me olemme vain pieniä jyviä hänen kämmenellään.

Silti Jumalan kädessä on turvallista olla. Silloinkin, kun en ymmärrä. (Luvusta Puiminen Simon kirjasta Kylvö ja korjuu)

Seura tekee kaltaisekseen

Jeesus oli tarkka, kenen kanssa hän vietti aikaansa. Jokainen hänen lähipiiriinsä kuulunut opetuslapsi oli yksitellen valittu. Jeesus oli kyllä sillä tavalla sosiaalinen, että hän liikkui jatkuvasti väkijoukkojen keskellä ja paransi sairaita torjumatta ketään avun pyytäjää, mutta ystävyyteensä hän otti vain harvoja.

Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja. Matt.22:14.

Koska sinut on kuitenkin valittu, sinun tulee olla kiitollinen osaksesi tulleesta armosta. Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. 1.Kor.4:2.

Koska sinut on kutsuttu ulos maailmasta ja valittu elämään Jumalan valtakunnan kansalaisena, sinun tulee katsoa, kenen kanssa teet elämän tien matkaa. Sinun ei tarvitse olla tyly kenellekään, mutta voit vetäytyä pois kaikista lyttääjistä, kaikista maailmallisista ihmisistä, kaikista joiden tavoitteet elämässä ovat vanhan luonnon mukaisia ja joiden intohimot pohjaavat maailman alkuvoimiin. Voit vetäytyä pois ihmisistä, joiden arvomaailma ei ole kristillinen. Sinun ei kannata tavoitella rikkauksia, ei rakentaa mitään ylpeiden oppiarvojen varaan, ei suosia kilpailuhenkeä eikä tavoitella valtaa. Sinun tulee oppia seuraamaan Herraa Kristusta ja pyrkiä saavuttamaan hänen kaltaisuuttaan elämäntavoissa ja arvoissa. Sinun tulee kasvaa hengellisesti aikuiseksi ja löytää oma Herralta saatu kutsumustyö.

Niinpä sinun tulee etsiä ystäviä sieltä, missä näitä samoja tavoitteita noudatetaan. Sinun ystäväksesi sopii uskova, joka luottaa sinuun, uskoo sinun aikeittesi vilpittömyyteen, uskoo siihen, että sinä kasvat ja etenet määrätietoisesti elämän tiellä, näkee sinun kutsumuksesi ja kannustaa sinua, huomaa sinun lahjasi ja rohkaisee sinua käyttämään niitä. Sinun tulee valita lähipiiriisi ihmisiä, jotka eivät petä sinua, jotka puolustavat sinua, kun väärin syytetään, jotka eivät ole ostettavissa tai lahjottavissa. Silloin sinulla on ystäväpiiri, jonka keskellä vallitsee oikeanlainen mieliala. Voit sanoa:

Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus, totuuden sana ja Jumalan voima. 2.Kor.6:6-7.

Jumala voi antaa sinulle sellaisia ystäviä. Heidän kauttaan Jumala antaa sinulle arvokkaita lahjoja, korvaamattomia siunauksia. Kiitä heistä ja ole itse uskollinen toisille. Pyri rohkaisemaan lähipiirisi ihmisiä ja tukemaan heitä vaikeuksissa. Rukoile niiden puolesta, jotka Jumala on uskonut sinulle sydänystäviksi.

Herra, suo armosi ja hyvyytesi niille, jotka tuntevat sinut ja joilla on vilpitön sydän. Ps.36:11.

Uskon oppikirjat

Raamattua mainostetaan uskon oppikirjana - minäkin saatan tehdä niin - mutta eihän kaikki Raamatun teksti ole sellaisenaan kristillisen uskon oppimateriaalia. Lukijan pitää osata erottaa vanha ja uusi liitto - mikä on yleensä ylivoimaista monille, varsinkin vasta-alkajille - ja lukijan pitäisi osata tulkita erilaisia Raamatun tekstejä oikein, jotta ne toimisivat kristinuskon opetusmateriaalina. Näemme monilla tahoilla kummallista horjumista siinä, mikä on oleellista. Jos oleellista on Kristuksen persoona ja hänen edustamansa pelastussuunnitelma - evankeliumi - niin silloinhan suuri osa kaikesta uskonnollisuudesta, jota kristillisyytenä tarjoillaan, on hataraa ja tunnepohjaista uskon teatteria, tunteiden nostatusta, turvallisuuden tunteisiin tuudittamista, eräänlaista tuutulaulua - jos ei sitten uskonkiihkoilua. Tiedän erään pastorin keskittyneen oppimaan Jeesuksen persoonasta enemmän ja siksi hän luki pitkän aikaa pelkästään evankeliumitekstejä. Ei huono ajatus.

Mutta jopa vanhat uskovat, henkilöt jotka ovat tehneet Jumalan valtakunnan työtä, saattavat harhautua rakentamaan jotakin omaa lahkoaan, joka perustuu lain määräyksiin ja sääntöihin. Kaikki tämä siitä huolimatta, että Paavali sanoo: Vasta jos alan uudelleen rakentaa sitä minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja. Gal.2:18. Eräs messiaaninen juutalainen alkoi kehittää uskonoppia, jossa luotiin eräänlainen uuden liiton perustuslaki. Hän sai luonnollisesti osakseen kritiikkiä tästä ja joutui myöntämään. ettei hän oikeastaan ollut kristitty (vaan juutalainen).

Meidän tulee siis pysyä kiinni evankeliumissa. On syytä ymmärtää, mitä lahjavanhurskaus on, eikä harhailla minnekään omavanhurskauden sivupoluille. Jotta säilytämme mielemme kirkkaana ja pysymme terveen uskon kartalla, meidän tulee pysytellä lähellä Kristusta, koska hän on kaiken origo - keskipiste, josta kaikki mitataan, aurinko, josta valo säteilee ympäristöön.

Niinpä luemme ahkerasti Raamattua ja evankeliumikirjoja, mutta uskon oppikirjoiksi suosittelen näitä kolmea: Paavalin kirje roomalaisille, Galatalaiskirje ja Efesolaiskirje. Jos luemme niitä, emme eksy, emme kauas ainakaan. Tietysti on hyvä lukea muutakin, mutta vasta kun käsitys lahjavanhurskaudesta on iskostunut riittävästi sydämeen. Noissa kolmessa kirjeessä on kristillisen uskon ydin tuotu tiivistetyssä muodossa esiin. Niissä on myös käytännön ohjeita kristillistä elämää varten. Lopultahan usko punnitaan käytännön elämässä. Usko on todellista ja aitoa vain eletyn elämän keskellä, jokapäiväisen arjen sisään sovellettuna. Usko, joka keskittyy sunnuntain viettoon, on yleinen vinosuuntaus.

Me ihmiset olemme erilaisia ja Uuden testamentin henkilöistä nostaisin esiin Paavalin ja Maria Magdaleenan. He olivat molemmat palavassa uskossa, mutta heidän uskonsa oli erilaista. Paavalin usko oli enemmän 'oikein ajattelua', Magdalan Marian usko oli 'oikein rakastamista'. Paavalin uskoa hallitsivat suuret ajatukset, Maria Magdaleenan uskoa hallitsivat suuret tunteet. Emme torju kumpaakaan, mutta valitsemme yleensä oman persoonallisuutemme mukaisesti omaan uskoomme aineksia enemmän toiselta kuin toiselta. On hyvä oppia tuntemaan Kristusta, sillä samalla opimme tuntemaan itseämme. Uskomme kasvaessa omat piirteemme tulevat esiin ja lopulta löydämme myös oman kutsumuksemme. Näin terve usko, joka kasvaa, tuottaa meissä sen elämäntyön, jonka Jumala on suunnitellut meitä itse kutakin varten.

Voimme yhtyä tähän Paavalin rukoukseen, jossa hän korostaa vaihteeksi rakkauden merkitystä: Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. Ef.3:16-19.

Vetovoimatekijöitä

Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana." Ap.t.2:40.

En ole evankelista, mutta minunkin pitäisi osata puhua ihmisille Jumalan valtakunnasta niin että se vetäisi puoleensa kuulijoita. Evankelistat usein syyllistävät ihmisiä ja joskus onnistuvat vetämään heitä uskon ratkaisuun, koska ihmiset haluavat päästä eroon syntitaakoistaan.  Onhan toki monilla raskaita asioita sydämellään ja he menevät hengellisiin tilaisuuksiin etsimään vapautusta tai ylipäänsä saamaan selvyyttä elämänsä sotkuihin.

Omantunnon puhtaus ja vapautus menneisyyden taakoista voi siis olla vetovoimatekijä. Monet ovat kokeneet saaneensa apua. Niilo Yli-Vainion aikana ihmettelin, kuinka paljon sairaita ihmisiä Suomessa oli. Niilon rukoiltavaksi mentiin tuntien jonotuksen jälkeen. Jos nyt ilmaantuisi joku, jonka kautta tapahtuisi sairaiden parantumista, saisimme varmaan nähdä saman ilmiön. Valitettavasti tämä ilmiö on harvinainen nykyään, kun sana ei oikein tahdo löytää vahvistustaan ihmeiden ja tunnustekojen kautta, vaikka sen pitäisi (Mark.16:20). Ihmeet ja merkit ovat Jumalan muoviämpäreitä. Jos jossain jaetaan ilmaisia ämpäreitä, sinne kokoontuu heti hämmästyttävä määrä ihmisiä. Väki aivan riehaantuu, jos jaetaan ilmaista kahvia. Seurakunnalta tuntuu puuttuvan näitä vetovoimatekijöitä.

Jos minulta kysytään, mikä minulle on henkilökohtaisesti uskossa tärkeää, niin sanoisin "oikeus". Paljolti se oikeus, jota en ole vielä saanut, mutta jonka uskon Jeesuksen kerran toimittavan minullekin. Onhan sovitus ja vanhurskaus korvaamatonta - lupaus taivaasta - mutta oikeus tulee heti vanavedessä. Oikeus merkitsee vapautusta niistä taakoista, jotka ihmiset ovat valheen voimalla minulle sälyttäneet. Oikeuden saaminen on minulle selkeästi vetovoimatekijä uskossa. Jos saan maineeni takaisin, suon sen toki muillekin - niillekin joiden mainetta olen ehkä itsekin vahingossa tahrannut.

Vetovoimaa yritetään seurakunnissa synnyttää viihteen avulla. Musiikki voi olla Jumalan työkalu, mutta joskus tuntuu, että se on korvaamassa vahvaa sanan julistusta. Kirkon piirissä (ja muuallakin) saattaa virrenveisuu korvata heikkoa saarnaamista. Aamoksen näky toivottavasti toteutuu pian:

Koittaa aika - sanoo Herra Jumala - jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän. Aam.8:11.

Meillä on myös oma vastuu. Kun syömme sanaa ja juomme elävien vetten lähteistä, elämme terveessä uskossa ja aika ajoin janomme yltyy:

Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Ps.42:1. Jeesus lupaa: Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Matt.5:6.

Jumalan sanan tulisi olla vetovoimatekijä, mutta Jeesuksen persoonan ennen kaikkea tulisi olla sitä: hänen pyhyytensä, hänen uskollisuutensa, hänen rakkautensa, hänen voimansa, hänen kirkkautensa.

Hyvä Paimen on sellaisenaan vetovoimatekijä. Älkäämme tyytykö mihinkään ulkonaiseen korvikkeeseen.