Jo riittää!

Opetuslapset sanoivat: "Herra, tässä on kaksi miekkaa." "Riittää", hän vastasi. Luuk.22:38.

Voidaan kysyä, mitä Jeesus tarkoitti vastauksellaan. Vastausta voidaan tulkita eri tavoin ja huomata sen moniselitteisyys. Ehkä hän tarkoitti sanoa, että "jo riittää sapelinkalistelu. Tätä asiaa ei voida ratkaista miekan voimalla." Toisaalta, kun katsomme pari jaetta taaksepäin, Jeesus oli juuri todennut: Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan. Luuk.22:36. Hän siis kaiketi tarkoitti miekalla Jumalan sanaa.

Raamattu on joskus moniselitteinen, usein monitasoinen. Siinä voi olla pinnallinen taso ja syvempi taso ja vielä niiden lisäksi syvähengellinen taso - se kaikkein oleellisin asian ydin. Kun etsimme tulkintoja Uuden testamentin ymmärtämiseksi, on syytä kääntyä Vanhan testamentin puoleen. Esimerkiksi kasteen merkitys ei avaudu erityisen syvällisellä tavalla ellei sen merkitystä kartoiteta Vanhan liiton kirjoitusten pohjalta. Niinpä etsimme tässä tapauksessa sanaa "riittää" raamatunhakuohjelmasta ja löydämme kohdan Samuelin kirjasta:

Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuodakseen hävityksen sinne, Herra katui tuhotyötä ja sanoi enkelille, joka hävitti kansaa: "Jo riittää. Laske kätesi." Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen kohdalla. 2.Sam.24:16.

Huomaamme helposti yhtäläisyyden. Kun Herramme oli menossa Getsemaneen, hän liikkui Araunan puimatantereen - eli temppelivuoren - vaiheilla ja toi esiin tämän totuuden, jonka hän oli sydämessään ymmärtänyt jo kauan sitten: "Ihmiskunnan syntiongelmaa ei voida ratkaista poliittisesti, käymällä sotia, edes uskonsotia. Miekoin ei voida tätä ongelmaa ratkaista. Teurastaminen riittää nyt kertakaikkiaan. Eivät eläinuhritkaan voi poistaa syntejä. Ne päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi. Hepr.10:3." Hänen sydämeensä oli iskostunut Jumalalta saatu näky ja kutsumustietoisuus, jota
Raamattu hahmottaa mm. näin: Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: - Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala. Hepr.10:5-7. Kristus siis toistaa Isän sanat "jo riittää" ja tuo esiin sovituksen todellisuuden. Hän tuo Jumalan armon jatkuvan rankaisemisen ja tuomitsemisen tilalle. Daavid sanoi, että hänen olisi pitänyt kärsiä Israelin kuninkaana kansan sijasta (2.Sam.24:17). Jeesus toteutti nyt tämän profetian. Daavid pystytti alttarin Araunan puimatantereelle ja sillä uhrattiin eläimiä. Jeesus pystytti uuden liiton alttarin Golgatalle ja uhrasi itsensä, vuodatti verensä ja antoi henkensä kaikkien edestä.

Mikä mahtava teko, mikä sankarityö! Mikä kirkkaus loistaa nyt maailman yöhön! Yksi sana "riittää" kuvaa niin hyvin tätä käännekohtaa.

Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut. 1.Tim.2:6.

Vaihtelu virkistää

Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. Matt.6:6.

Monien uskovien ongelma on, että heillä ei ole mitään säännöllistä rukousohjelmaa, jota he veisivät läpi päivittäin. Monilta puuttuu se itsekuri, mitä tarvitaan ”rukouskammioon vetäytymiseen” tai raamatun esille ottamiseen ja lukemiseen.

Mutta sitten kun on rukousohjelma, vaarana on rutinoitua ja toistaa samoja rukouksia kuin papukaija. Siksi on aina välillä syytä pyytää, että Pyhä Henki ohjaa meitä paitsi rukoilemisessa myös rukousohjelmamme muuttamisessa hänen mielensä mukaiseksi. Uusien tuoreiden elementtien saaminen peliin antaa kivaa potkua rukoilemiselle, mikä tahtoo olla aika tylsää välillä.

Yksi niistä muutoksista, mitä olen tehnyt omassa ohjelmassani viime aikoina, oli ottaa iltaohjelmaan mukaan kiitoshetki. Siinä käyn läpi päivän tapahtumia ja kiitän jokaisesta hyvästä asiasta, mitä päivääni sisältyi. Luokittelin tämän rohkaisuksi sen takia, että tuosta hetkestä on tullut ehkä koko päivän virkistävin hetki enkä voi kuin suositella vastaavaa kaikille muillekin. Kuinka hyvä, parantava ja virkistävä tunne onkaan kiitollisuus! Esimerkkinä asioista, joita voin Herralle tuoda, olkoon vaikka tämä: ”Kiitos, Herra, että sain kirjoittaa tästä kiitoshetkestä sivustoni lukijoille tänään!”

Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan. Ylistä Herraa, minun sieluni! Ps.103:22.

Jumala palkitsee hyvät tekosi

Samoin toiset hyvät teot ovat näkyvissä, mutta nekään, jotka eivät näy, eivät voi pysyä salassa. 1.Tim.5:25.

On olemassa kirja nimeltä Näkymätön Elina, josta Klaus Härö on tehnyt elokuvankin. Näkymättömyys voi olla ongelma. Tällöin kai puhutaan lähinnä sosiaalisesta näkymättömyydestä, kun joku kokee, että häntä ei huomata. Muut unohtavat sinut, eivät oikein arvosta mitenkään tai peräti tahallaan vaikenevat kuoliaaksi. Nykyään kun on olemassa sosiaalinen media, on kehittynyt ns. huomiotalous. Jos julkaiset jonkin kuvan tai tarinan netissä etkä saa lainkaan tykkäyksiä tai saat liian vähän tykkäyksiä, sinusta tuntuu kurjalta. Asialla on tietysti positiivinenkin puolensa: jos huomionkipeys tulee tyydytetyksi, kun saat tykkäyksiä, silloinhan some on sinulle avuksi.

Yksinäisyys on se perimmäinen ongelma, jota ihmisten antama huomio lievittää. Mutta jos puhumme hengellisestä elämästä, on jokaisella, joka palvelee ja näkee vaivaa, tarve saada huomiota ja tunnustusta työstään. Paavali kehottaa: Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Room.12:10. Tai hän sanoo: He ovat virkistäneet minua niin kuin teitäkin. Antakaa tunnustus tällaisille miehille! 1.Kor.16:18.

Jos kuitenkin jäämme vaille ansaittua huomiota seurakunnassa, voimme tsempata itseämme ja muistaa, että Jumala näkee palvelustyömme. Hän huomioi antamisemme ja hyvät tekomme. Oikeastaan voi olla eduksi, että ihmiset eivät meitä kiitä, sillä Jumalan siunaus tulee silloin sitä suurempana meidän osaksemme. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. Matt.6:4,6,18.

Et ole näkymätön, et ole salassa. Sinun hyvät tekosi ovat Jumalan muistissa, sinun lahjasi on talletettu varmaan säilöön, missä ei koi syö eikä ruoste raiskaa (Matt.6:20). Sinun palvelutyösi on rekisteröity ja siitä koituu sinulle siunauksia, moninkertainen sato.

Herra palkitkoon sinulle tekosi, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa. Ruut.2:12.

Teroita korvasi

Kuule, lapseni:

Minä näen sinun kipusi ja tiedän tuskasi
Sinä olet minulle rakas
Minä lohdutan sinua ja hoivaan sinua
Minä parannan sinut sinun haavoistasi
Sinun ei pidä pelätä

Minä kuljen sinun kanssasi tätä tietä
Minä valaisen sen sinulle
Minä tuon sinun luoksesi toisia haavoittuneita
Minä hoidan heitä sinun kauttasi
Sinun ei pidä epäröidä

Minä annan sinulle voimaa huomiseen
Minä kuljen sinun vierelläsi joka päivä
Minä en päästä sinua silmistäni hetkeksikään
Minä vartioitsen sinun askeliasi
Sinun ei pidä murehtia

Minä lohdutan sinua kuin äiti lastaan
Minä pidän sinua sylissäni kuin morsiantani
Minä sivelen sinun haavoihisi balsamia
Minä huolehdin, että sinä paranet
Sinun ei pidä masentua

Minä pyyhin jokaisen kyyneleen sinun silmistäsi
Minä karkotan jokaisen vihollisen kimpustasi
Minä lannistan jokaisen, joka sinua lannistaa
Minä nostan ja kannan ja pelastan
Sinun ei pidä itkeä

Sinä saat nähdä, että minä olen Herra
Sinun Jumalasi
Sinä saat huomata, että minä olen Elämä
Ja minä olen Ylösnousemus
Sinun ei pidä epäillä.

Hyvällä omallatunnolla

Minä kiitän Jumalaa, jota palvelen omatunto puhtaana, niin kuin jo esivanhempani ovat tehneet, ja muistan sinua rukouksissani lakkaamatta, päivin ja öin. 2.Tim.1:3.

Paavali oli kristillisen seurakunnan vainooja, joka kääntyi kristityksi. Monet uskovat pelkäsivät häntä vielä kääntymyksen jälkeenkin, mutta turhaan. Barnabas tuli Paavalin avuksi, jotta seurakunnassa tunnustettaisiin Paavalin kääntymys aidoksi (Ap.t.9:27). Paavali myönsi menneisyytensä rikokset ja katui niitä syvästi. Hän kuitenkin sai syntinsä anteeksi, otti kasteen ja sai Pyhän Hengen lahjan. Tämän jälkeen hän eli hyvällä omallatunnolla.

Näin on meidänkin laitamme. Vaikka emme olisi tehneet mitään järisyttävän pahaa, olemme kuitenkin tulleet syntisinä Jeesuksen luo ja saaneet menneisyytemme anteeksi ja mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Jeesuksen veri on puhdistanut sisimpämme ja mekin saamme palvella Herraa puhtaalla omallatunnolla. Kun Korneliuksen talossa joukko pakanasyntyisiä ihmisiä tuli uskoon ja täyttyi Pyhällä Hengellä, Pietari totesi: Hän [Jumala] ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. Ap.t.15:9.

Joskus saatamme kokea, että meiltä odotetaan parannusta vielä uskoontulon jälkeenkin. Ihmisten on vaikea unohtaa pahoja tekojamme. He syyttävät meitä menneisyytemme synneistä tai estävät meitä tekemästä hengellistä työtä seurakunnassa, koska olemme niin 'katumattomia ja paatuneita'. Muistan eräänkin sisaren, joka syytti toista uskovaa siitä, että "hän ei ole koskaan nöyrtynyt!"

Anteeksiantamattomuus on haitallista etenkin sille, joka ei jaksa antaa anteeksi. Se kuluttaa sisäisiä voimavaroja ja aiheuttaa häiriöitä seurakunnan elämään. Sille, joka sydämensä kovettaa, voi jopa käydä lopulta huonosti: Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Matt.6:15.

Anteeksiantaminen ei tarkoita, että katsomme läpi sormien kaikkea. Se ei ole sokeaa suvaitsevaisuutta eikä suosi rajatonta vapautta. Meillä on oikea asenne, jos olemme valmiit antamaan anteeksi katuvalle, synnistä pois kääntyvälle ja hyväksymään yhteyteemme sen, jonka Kristus on ottanut omakseen. Daavid teki syntiä, Pietari oli uskoton, Paavali oli seurakunnan vainooja - ei ole Kristuksen ruumiissa ketään, joka ei olisi saanut anteeksi eikä voida siitä erottaa ketään, joka on saanut anteeksi.

Pankaamme siis täysi toivomme Herraan ja hänen armoonsa. Hän on vuodattanut verensä meidän edestämme. Hän on puhdistanut sydämemme. Hän on voimallinen auttamaan, että voimme vaeltaa hyvällä omallatunnolla. Jätetään siis pois kaikki aiheeton syyttäminen ja sormella osoittelu.

Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Room.12:10.

Autuaita ovat pilkatut

Pilkan kohteeksi joutuminen on kristitylle normaali kokemus. Kun tunnustamme uskoa epäuskoisten edessä, he saattavat halveksia ja ivata meidän elämänkatsomustamme. Aika pian kuitenkin pilkkaamisesta tulee hyökkäys meidän persoonaamme kohtaan. Meille aletaan nauraa, joka päin naamaa tai selän takana. Tämä henkilökohtainen vaino on sielunvihollisen yleinen taktiikka. Jos se ei onnistu kumoamaan meidän sanomaamme, se haluaa ryvettää meidät sanansaattajina. Tässä kaikessa saamme tilaisuuden seurata Herraa, sillä häntäkin pilkattiin. Jos Jeesus ei voinut välttää pilkan kohteeksi joutumista, kuinka me sitten?

Jeesusta pilkkasivat ohikulkijat (Matt.27:39) ja ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat (Matt.27:41). Häntä pilkkasivat sotilaat (Luuk.23:36) ja hänen kanssaan ristiinnaulitut rosvot (Matt.27:44). Hän totisesti tietää, miltä pilkatusta tuntuu.

Niinpä, jos sinua pilkataan, voit olla täysin tietoinen siitä, että se kuuluu asiaan. Jos sinun persoonasi piirteille nauretaan, sekin kuuluu asiaan. Ei ole syytä masentua tai joutua epätoivoon. Jos kuljet pää painuksissa, huomaat varmasti jalanjäljet polullasi. Ne ovat syntyneet Jeesuksen askelista.

Jos pilkkahuudot ja vihapuheet seuraavat sinua, voit nostaa pääsi. Saman he tekivät Jeesukselle ja saman he tekivät apostoleille. Masentavien ja mielipahaa tuottavien kokemusten keskellä voit olla varma, että pilkka on vain välivaihe elämän matkalla. Voit säilyttää mielesi tyyneyden ja pyrkiä hyvään niin kuin ennenkin. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää… Room.2:10. Jesaja tiesi hyvin, että pilkka ei ole ikuista:

Herra pelastaa Israelin, pelastaa ainiaaksi. Te ette joudu häpeään ettekä pilkan kohteiksi, ette ikinä. Jes.45:17.

Yliluonnollisen rajamaastossa

Mutta se, joka profetoi, puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa. Kielillä puhuva rakentaa itseään, profetoiva rakentaa seurakuntaa. 1.Kor.14:3-4. Kaikki te voitte profetoida, kukin vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkaisua. 1.Kor.14:31.

Profetoimisen yhteyteen Paavali liittää myös tiedon - profeetta voi kertoa tulevia asioita, mutta hän voi myös nähdä (menneisyyden ja) nykytilanteen oikeassa valossa. Monta kertaa tämä hyödyttäisi enemmän kuin tulevien ennustaminen, sillä pahimpia esteitä etenemiselle uskossa on vallitsevan tilanteen näkeminen väärin. Profeetan virka ei ole vain profetoiminen, vaan se on sananjulistajan virka, johon kuuluu profeetallisen sanan esillä pitäminen. On huomattava, että profeetan toimeen liitetään myös opetus (1.Kor.14:6, 31). Profeetta ei siis esitä mystisiä tulevaisuudennäkymiä hengellisessä hurmiossa, intuitiivisen innostuksen vallassa - ainakaan pelkästään - vaan hän on näkijä, hän näkee pintaa syvemmälle ja osaa analysoida näkemäänsä. Profeetan, jos kenen, pitää pystyä tuomaan esiin harkittua puhetta ja kertoa, miten Jumala näkee asiat.

Jos sinulla on profeetan armoitusta, sinun tulee lukea ahkerasti sanaa, jotta voit pitää itsesi linjassa Jumalan yleisen ilmoituksen kanssa. Mikään opillinen besserwisser ei kannata olla. Jeesus Kristus on kaiken viisauden lähde, mutta hän ei ole mikään pilkunviilaaja. Olennaista on pitää korvat auki ja säilyttää sydämen herkkyys, jotta voi kuulla Jumalan puheen. Profeetan tulisi ymmärtää raamatullisia vertauskuvia ja opetella ymmärtämään uniaan. Pyhä Henki auttaa vastaanottamaan, ymmärtämään ja aistimaan, mitä hengen maailmoissa tapahtuu. Kun liikutaan luonnollisen ja yliluonnollisen rajamaastossa, myös erehtymisen mahdollisuus on suuri. Profeetan tulee säilyttää nöyrä mielenlaatu ja olla lempeä ihmisille - myös itselleen.

Rohkaisen siis sinua käyttämään hengen lahjoja. Jos olet saanut profetoimisen lahjan (joka annetaan monille Pyhän Hengen kasteen kokeneille uskoville) tai peräti profeetan viran (joka on harvinaisempi sananjulistajan kutsumus), unohda tuomiot ja uhkaukset. Löydä aina epäkohtienkin keskellä myönteinen näkemys asioihin, valoisa tulevaisuuden kuva. Käytä uskon henkeä - rohkaise, kehota, lohduta. Käytä sanaa, Jumalan ikuista ja kestävää totuutta. Osoita rakkautta ja kiitollisuutta Jeesusta kohtaan. Tee työtäsi hänen kunniakseen. Muista, että Jumala kehottaa seurakuntaansa:

Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. 1.Tess.5:19-20.