Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan? Sananl.20:24.
Vanha käännös sanoo "Mitäpä ymmärtäisi tiestänsä ihminen itse?" Jumalan johdatus on jotakin, missä tutustumme iloon, mutta myös ristiin, Jumalan tiellä kohtaamme sekä siunauksia että vaikeuksia. Jumalan tiellä emme itse päätä, millaisia vaiheita käymme läpi. Jumalan ihmisen on osattava varautua yllätyksiin ja säilyttää uskonsa, kun elämä kolhii.
Vaikeuksien tullen saatamme helposti masentua. Silloin on hyvä tietää, että juuri vastoinkäymiset ohjaavat meitä oikeaan suuntaan. Emme voi täyttää omaa kutsumustamme ilman Jumalan valmistamia koettelemuksia ja vastuksia. Vain niiden kautta voi uskomme kasvaa. Emme kasva hyvinä ja onnellisina aikoina, kasvamme hengellisesti vain pimeinä aikoina, vastoinkäymisten keskellä. Ne pakottavat meitä kasvamaan.
Elämän tuomat haasteet tuottavat sinun sisimmässäsi aina jotakin uutta. Sitä voidaan nimittää hengen pääomaksi, uskon kestävyydeksi, sisäisen ihmisen vahvuudeksi, koetuksen kestäväksi määrätietoisuudeksi, Kristuksen tuntemisen rikkaudeksi. Kun jokin ihmissuhde rikkoutuu, sinä saat oppia selviämään siitä. Kun joku tekee sinulle vääryyttä tai nöyryyttää sinua, sinä saat kaikesta uudenlaista sitkeyttä ja sisua. Sinä alat ymmärtää kaltoin kohdeltuja paremmin. Sinun myötätuntosi kasvaa, sinun laupeutesi alkaa herätä. Jos sinä itse epäonnistut tai pilaat jotakin ja omasta syystäsi koet menetyksiä, sinä viisastut. Sinun erehdyksesi, sinun vaikeutesi, sinun menetyksesi, sinun pimeät päiväsi - ne kaikki kuljettavat sinua eteenpäin uskossa, vahvistavat sinun sisäistä ihmistäsi, valmistavat sinua tuleviin koitoksiin, jotta sinusta tulisi valmis Jumalan antamiin tehtäviin.
Siitä, joka puhdistaa itsensä kaikesta tuollaisesta, tulee arvokkaaseen käyttöön sopiva astia, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen. 2.Tim.2:21.
Kiitä siis, jos sinua siunataan. Jos sinua koetellaan, kiitä silloinkin. Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaan uskovat (Room.8:28).
