Raitis ajattelu

Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Matt.7:11.

Joskus ihmiset kokevat, että sairaus tai mielenterveysongelma tai jokin riippuvuus ovat Jumalan tapa kasvattaa meitä. Tai jokin nöyryytys, joko tahattomasti tai tahallisesti syntynyt takaisku elämässämme, on Jumalan sallimaa kasvatusta. Tunsin takavuosina erään henkilön, joka oli harras uskova, mutta hänellä oli tällainen alkukantainen ajattelutapa. Hän saattoi uskoa, että jopa lasten väkivaltainen kohtelu oli heille hyväksi. Niinpä hän 'pyrki tekemään paljon hyvää' ja nöyryytti jopa saarnamiehiä, jos ei liehittely tuottanut toivottuja tuloksia.

Meidän luonteemme tulee kasvaa, jotta emme omaksu kaikenlaisia vääriä käsityksiä, mutta myös uskomme tulisi olla sillä tavalla tervettä, että emme pidä Jumalan tekoina asioita ja tapahtumia, jotka ovat sielunvihollisesta lähtöisin. Jeesus osoitti, että sairaudet ovat sielunvihollisen työtä, ei Jumalan. Siksi hän paransi kaikki sairaat, jotka turvautuivat häneen. Hän teki tyhjäksi Perkeleen teot (1.Joh.3:8) ja ajoi ulos pahat henget. Hän valtuutti opetuslapset tekemään samoin (Luuk.9:1). Hän johdatti ihmisiä taikauskoisesta ajattelusta raittiiseen ja selkeään uskoon.

Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä. Jaak.4:7.

Paholainen manipuloi luulemaan, että Jumala käyttää pahaa saadakseen meissä tahtonsa läpi. On vastustettava tällaisia vääriä mielikuvia ja uskottava, että Jumala haluaa päästää meidät pahasta. Jumala haluaa, että olemme terveitä ja vapaita, rohkeita ja myötätuntoisia Hengen täyttämiä ihmisiä. Jos uskomme Jumalan kurittavan meitä sairauksilla, kuinka hän sitten kuulisi rukouksemme, kun anomme terveyttä?

Jeesus Kristus on voimallinen parantamaan sairaita. Hän on myös voimallinen auttamaan sinua, jos jokin ristiksi katsottava vastus sinua taakoittaa, kuten köyhyys tai yksinäisyys. Ihmisillä voi olla monenlaisia ulkonaisia vikoja alkaen kaljuudesta, änkytyksestä, ontumisesta, puheviasta vakaviin fyysisiin vammoihin ja ulkonäön puutteisiin, jotka sitten koetaan ristiksi. Mutta Jeesus voi muuttaa ristin voimaksi, joka kantaa sinua. Hän voi kääntää sairauden voitoksi ja ristin siunaukseksi.

Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja. 1.Kor.16:13.

Vesitetty versio

Jeesus sanoi palvelijoille: "Täyttäkää astiat vedellä", ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: "Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle", ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Joh.2:7-9.

Jeesus muutti veden viiniksi - mekö tekisimme päinvastoin? Valitettavasti me ihmiset osaamme vesittää asioita.

Johannes Kastajan päivistä alkaen on ihmisiä kehotettu parannukseen. Jumalan tarkoitus on, että ihminen tulee kääntymykseen, johon Jumalan vastauksena ihminen syntyy sisäisesti uudelleen ja tulee elävään uskoon. Sitten syntyi laitoskirkko, joka teki kristinuskoon kääntymisestä kirkon protokollan. Seurakuntaorganisaatio alkoi käännyttää ihmisiä kastamalla. Kristityksi tuleminen oli joidenkin automaattisesti toistettujen toimenpiteiden luettelo.

En nyt halua mitään kirkkokuntaa leimata, sillä periaatteessahan kaikki kirkkokunnat nykyään toimivat näin. Joskus nuoruudessani kyllä tutustuin uskoviin, jotka eivät halunneet luoda yhteytensä ylläpitämiseksi mitään organisaatiota. Se oli jokseenkin hauska esimerkki kaiken järjestäytyneen uskonnollisuuden keskellä. He itsekin vitsailivat, että "meidän seurakunnastamme ei voi kukaan erota, koska siihen ei voi kukaan liittyäkään." Itse hengellisyyden sisällössä en omasta mielestäni kuitenkaan voinut todeta mitään paremmuutta muihin nähden.

Kuten tiedämme, myös Aabraham osasi vesittää kaiken tärkeimmän saamistaan Jumalan lupauksista ja hankkia lapsen, joka ei ollut lupauksen lapsi. Juutalaiset osasivat vesittää lupauksen messiaasta ja onnistuivat lopulta tappamaan kauan odotetun Messiaansa.

Mitä me vesitämme? Laimennammeko Jumalan sanan? Turhennammeko Pyhän Hengen kasteen? Aliarvioimmeko Jumalan antamaa voitelua jonkin koulututkinnon takia? Vesitämmekö uskovien yhteyden, kun harjoitamme uskoa vain jonkin sisäänpäin lämpiävän poppoon keskellä?

On monia tapoja vesittää uskoa. Monia tapoja tehdä siitä laimennettu versio - jotakin helppoa.

Suola on tarpeellista. Mutta jos suolakin menettää makunsa, millä se saadaan taas suolaiseksi? Luuk.14:34.

Vaikea antaa mitään yhtä reseptiä. Luulen, että tarvitsemme Jeesusta muuttamaan veden viiniksi aina uudestaan. Kun hän on läsnä, Jumalan sana ei vesity eikä sanoma laimene. Kun hän vaikuttaa, silloin Jumalan voima toimii eivätkä rukoukset raukea tyhjiin.

Yritän rohkaista lukijoitani siihen, mutta haluan myös oppia itse toimimaan niin että jos voimaa puuttuu, palaan Jeesuksen luo, kiinnityn uudestaan häneen. Jos en saa eläviä sanoja puhuttavaksi, menen Jeesuksen luo pyytämään niitä. Jos jokin maistuu laimealta, joudun paneutumaan asiaan, kunnes jotain todellista makua löytyy. Mikään ei ole niin ikävystyttävää ja vastenmielistä kuin uskonnollinen viihde ja sen maneerit. Tässäkin blogissa kaikki voimaton ja vesitetty saa minut häpeämään.

Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Hepr.10:36.

Pitäkää pyhänä

Te ette pitäneet minua pyhänä kansan edessä silloin, kun annoitte veden virrata kalliosta. 4.Moos.27:14.

Olemme tottuneet käyttämään sanaa 'pyhä' niin että tuskin koskaan sen enempää pysähdymme miettimään, mitä se tarkoittaa. Sukututkimusharrastus pani minut miettimään, miksi ruotsinkielisissä nimissä on niin usein hel-tavu alussa - Helsten, Helqvist, Hällström? Totesin, että päinvastoin kuin englannin kielessä ruotsin kielessä Hell (tai Häll) tarkoittaa pyhää. Sama asia paikannimissä. Historioitsijat katsovat, että ennen kristinuskon tuloa jokin oli pyhä paikka, sillä kivillä ja järvillä ja muilla luontokohteilla oli sielu pakanallisen uskomuksen perusteella ja niitä pidettiin pyhinä sen vuoksi. Käytännössä tämä tarkoitti, että sellaiseen kohteeseen ei saanut koskea millään työkalulla eikä vahingoittaa sitä mitenkään. Kyseessä oli tavallaan senaikainen luonnonsuojelu ja luontokohteiden rauhoittaminen. Jokin komea siirtolohkare oli pyhä eikä sen kylkeen voinut tehdä nuotiota tai edes kiivetä sen päälle. Järvi oli pyhä eikä sitä saanut saastuttaa millään jätteellä. Puu oli pyhä, joten sen kaatamista ei voinut edes kuvitella. Kun mietin näitä, pyhä-käsite sai myönteisen sävyn eikä ollut pakko ajatella asiaa uskonnollisesti.

Kristillinen käsitys pyhästä on tietysti vähän toisenlainen, mutta samojakin piirteitä on. Kun Jumala halutaan pitää pyhänä, se tarkoittaa, että emme koske jumalakuvaan millään väärentävällä tavalla. Haluamme, että Jumala on koskematon, hän on oman ilmoituksensa (Raamatun) mukainen, hänen ominaisuutensa näkyvät hänen alkuperäisessä sanassaan, minkä hän on itse itsestään puhunut. Jos hän on jotakin sanonut, asia on 'niin ja aamen' - siihen ei ole mitään lisättävää eikä siitä voi ottaa mitään pois. Tänä päivänä voimme kunnioittaen muistaa erästä suomalaista, joka piti Jumalan väärentämätöntä sanaa arvossa - Mikael Agricolaa!

Kun Jumala käski Moosesta ja Aaronia puhumaan kalliolle, jotta vesi lähtisi virtaamaan, ei hän tarkoittanut, että kalliota pitäisi lyödä. Aiemmin niin tehtiin, mutta nyt oli uusi menetelmä. Tämän voi kai tiivistää näin: Vanhassa liitossa lyötiin, uudessa liitossa puhutaan kauniisti. Niinpä kun evankeliumia julistetaan, ei ole syytä haukkua kuulijoita ja syyttää heitä - ainakaan puheen painopiste ei saisi olla syyllisyyden virittämisessä - vaan evankeliumin tulisi olla ilosanoma. Evankeliumin tulisi olla raikasta, virtaavaa vettä, helpotus janoon, ei mikään loputon häpeän tunne kuhmu päässä.

Voi, kunpa Suomessakin evankeliumin julistus olisi tätä iloa ja positiivisuutta tulvillaan, sillä suomalaiselle sielulle on tyypillistä olla alemmuuden tuntoinen ja valmiiksi syyllinen. Lyöntejä eivät nämä lyödyt ihmiset enää enempää kaipaa.

Pitäkäämme siis Jumala pyhänä eli noudattakaamme hänen ohjeitaan, kun julistamme evankeliumia. Emme saa esittää Jumalaa ankarana ja vihaisena, jos kerran hän on lempeä ja armollinen. Syntiset ihmiset tietävät kyllä sisimmässään oman kelvottomuutensa, siksi julistuksen on syytä tuoda esiin Kristuksen sydän. Hän kutsuu meitä syliinsä kokemaan rakkautta ja hyväksyntää, anteeksiantoa ja lohtua. Hän kutsuu meitä juomaan sitä elävää vettä, joka sammuttaa janon.

Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Joh.4:14.

Nukutko sinä?

Sitten hän tuli takaisin ja tapasi opetuslapset nukkumasta. Hän sanoi Pietarille: "Simon, nukutko sinä? Etkö edes hetken vertaa jaksanut valvoa?" Mark.14:37.

Jeesuksen lähimmät opetuslapset eivät tajunneet, minkälaisessa historian hetkessä he elivät. He eivät jaksaneet pysytellä hereillä, kun olisi pitänyt. He nukkuivat ja uni oli heidän kohdallaan ihan fyysinen tila. On myös nukkumista, joka ei ole fyysinen tila, vaan mielentila. Ihminen voi olla hereillä, mutta silti aivot eivät havainnoi, henkinen ja hengellinen mieli eivät pysy vireänä, hoksottimet eivät toimi, arvostelukyky on tipotiessään, tietoisuus on turtunut, aistit eivät reagoi.

Maailman ihmisillä vallitsee hengellinen unitila. Evankeliumin sanoma ja sanan saarna voi herättää. Myös jokin tapahtuma voi sysiä hereille: - sairastuminen, onnettomuus, läheisen kuolema tai muu vastaava, joka järkyttää mieltä ja tönii hereille. Mutta on myös nukkumista, joka vaivaa uskovia. Opetuslapset nukkuivat Getsemanen puutarhassa ja moni muu on nukkunut, kun olisi pitänyt valvoa.

Muistamme Daavidin vaiheet, kun isäkään ei nähnyt pojassaan ainesta oikein mihinkään. Jos Daavidin olisi täytynyt tulla vaaleilla valituksi, hän olisi saanut nolla ääntä. On tällaista nukkumista, jossa kerta kaikkiaan tilannearvio on täysin metsässä. Jopa Samuelin arvostelukyky harhautui, kun hän näki Eliabin.

Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen." 1.Sam.16:7.

Oletko sinä todistanut tilanteita, kun ihmisten arviointi on mennyt metsään? Usein ulospäin suuntautuneet ihmiset voittavat puolelleen muiden sydämiä, mutta Jumala suosii sisäänpäin kääntyneitä. Monta kertaa vain Jumala on selvillä siitä, minkälainen ihminen on sisimmältä olemukseltaan. Ja monta kertaa ihmiset nukkuvat, kun pitäisi olla hereillä ja tehdä tervehenkisiä, raittiita ja oikeamielisiä päätöksiä.

On tilanteita, joissa on pakko tulla johtopäätökseen: Näillä ihmisillä on peitevaate silmillään. He eivät kerta kaikkiaan näe asioita eikä heitä saada avaamaan silmiään, vaikka miten heräteltäisiin. Aikoinaan turhauduin seurakuntani päättäjiin, sillä heitä ei saanut millään toimenpiteellä liikahtamaan mihinkään. Sitten seurasi odottamattomia vaiheita, jonka jälkeen nämä päättäjät olivat entisiä päättäjiä. Itsekään en odottanut mitään sellaista. Vain kaukaa seurasin heitä ja nyt vuosien päästä yritän korostaa lukijoilleni, miten tärkeää on valvoa ja olla hereillä, kun muutoksen tuulet alkavat puhaltaa.

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko. Mark.14:38.

Jumalan salaisuuksia

Jumalan on kunnia siitäkin, mitä hän salaa, kuninkaan siitä, minkä hän selvittää. Sananl.25:2.

Se huomio tulee vitkastellen, mutta jossain elämän vaiheessa se kirkastuu: - Emme tiedä paljonkaan tämän ajallisen elämän taustalla olevista asioista, emme tiedä tuonpuoleisista juuri hölkkäsen pölähtämää, Jumalan suuret suunnitelmat ovat meiltä salassa ja elämän tarkoituskin on jonkinlainen kompatehtävä. Saatamme miettiä, että jossakin on Jumala valtaistuimellaan naureskelemassa partaansa, kun olemme niin pihalla...

Raamattu sisältää kyllä paljon Jumalan puhetta ja paljastaa monia asioita, jotka ilman Raamatun ilmoitusta olisivat jääneet piiloon. Mutta ihmisenä olemisen suuret kysymykset saavat vastauksia vain osittain. Raamattu tuntuu keskittyvän pelastushistoriaan ja lisäksi lakiin, joka määrittää mikä on oikein Jumalaa ja mikä ihmisiä kohtaan. Ihmisen pelastumiseen liittyvä ilmoitus vastaa osittain ihmisenä olemisen peruskysymyksiin, mutta ei rakenna maailmankuvaa valmiiksi. Tarkoitan, että katson yhä yhtä suu auki tähtitaivaalle kuin nuorena koululaisena. Entä James Webb -teleskooppi? Auttaako se meitä hahmottamaan mitään olennaista uutta?

Ehkä Raamattu ei kiinnosta nykyajan ihmisiä, koska se askartelee niin rajallisten kysymysten parissa ja katsoo liian lähelle? Suuret metafyysiset ongelmat jäävät jonkin luomiskertomuksen varaan, joka ei nykyihmistä tyydytä.

Entä yliluonnolliset kokemuksemme? Olenhan minäkin käynyt taivaan portilla, suorastaan taivaassa, mutta en ole sieltä kauhean paljon evästä tuonut mukanani maan päälle. Kokemukset ovat olleet itselleni tärkeitä, mutta vaikea niistä on kertoa muille mitään mullistavaa. Jos haluamme ymmärtää maanpäällisen elämän ja tuonpuoleisen elämän niveltymistä toisiinsa, voisimme ehkä opetella lukemaan Raamattua enemmän vertauksina. Tarkoitan esimerkiksi kertomusta Joosefista, jonka korottaminen faaraon kakkosmieheksi kuvastaa ylösnousemusta.

Luulen, että siirtyminen tuonpuoleiseen ei tunnu kenestäkään kuolemiselta, vaan joltain päinvastaiselta - uudelta elämältä. Voi kokea olevansa entistä eloisampi, luovempi, vahvempi, onnellisempi. Voi kokea iloa ja sydämen rauhaa, saavansa lisää ymmärrystä ja uutta näkökykyä. Kokee oivaltavansa asioita paremmin ja tietävänsä enemmän. Itsetunto on vahvistunut, on puettu uuteen arvovaltaan ja vaatteetkin ovat sädehtivää kangasta. Käsitys taivaasta ja Jumalasta on selkiintynyt: taivaassa on niin kirkasta ja Jumala on niin hyvä. Taivaassa voi kokea hyväksyntää, jota maan päällä ei voinut kokea. Taivaassa voi kokea sellaista yhteyttä toisten kanssa, jota edes seurakunta ei kyennyt tarjoamaan.

Ja se maailmankuva: se on muuttunut perin juurin. Siinä on nyt mielekkyyttä, siinä on tarkoitusta, siinä on kaikkea inspiroivaa. Kiitos Jeesus! Annoit elämän!

Aamen. Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti! Aamen. Ilm.7:12. 

Eroon auttajasyndroomasta

Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa. Ps.28:7.

Sana kehottaa meitä auttamaan avun tarpeessa olevia, mutta paljon enemmän se korostaa, että Herra auttaa suoraan sitä, joka häneen turvaa. Kristilliseen uskoon liitetään usein sellainen luonnetyyyppi, joka on aina tarjoamassa apuaan. Rukousavusta on tullut eräänlainen hoivaamisen muoto. On ihmisiä, jotka käyttävät hyväksi tarjolla olevaa hoivaa ja valittavat milloin mistäkin, joskus ihan pikkuvaivoista. Ihan kuin heidän sielunelämänsä kaipaisi takaisin äidin syliin ja ovat valmiita hoivaa hankkiakseen keksimään kaikenlaisia vaikeuksia itselleen tai suurentelemaan olemassa olevia ongelmiaan. Tällaisen ihmisen vakioratkaisu on aina muiden apuun turvautuminen.

Oman elämänsä kurjuuden itkemisestä voi tulla lääke - tehoton, mutta saatu lohdutus ja paijaaminen tuottavat mielihyvää edes vähän. Joillekin kehittyy toisten paijaamisen tapa tämän valittamisen peilikuvaksi - syntyy auttamissyndrooma. Esirukouksesta voi tulla loputon työmaa. Joudumme ikään kuin kaatopaikalle, jonne kipataan ihmisten murheita kuormakaupalla. Jotkut siellä pöyhivät niitä työkseen samaan tapaan kuin jotkut pöyhivät kaatopaikkoja löytääkseen roskan seasta rahan arvoisia aarteita.

Onhan esirukouksella arvonsa, mutta arvonsa on myös omalla kutsumuksella. Ihminen ei voi useinkaan huolehtia kaikin voimin muista ja samaan aikaan toteuttaa omaa elämäntehtäväänsä. Auttamissyndrooma sairastuttaa. Opetuslapselle on tarpeellista oppia palvelemaan, se on lähtökohta. Omaishoitajaksikin voi päätyä Jumalan tahdosta. Epäitsekäs itsensä unohtaminen on joskus sankarillista, mutta pitkän päälle se voi olla näännyttävää. Jos oma kutsumus on muiden auttaminen, kuten diakoniassa usein on, pitää huolehtia tasapainon säilymisestä, jotta ei polta kynttiläänsä molemmista päistä. Pitää antaa aikaa itsellekin ja panostaa omaan hyvinvointiin.

Hän sanoi heille: "Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää." Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä. Mark.6:31.

On osattava panna sivuun se omantunnon ääni, joka syntyy liiasta tunnollisuudesta. Samoin on pidettävä loitolla autettavien syyllistävät kommentit, kun vetäydytään välillä omaan rauhaan. Pitää muistaa, että emme ole vastuussa muiden onnellisuudesta. Minun vähät voimavarani eivät ole tarkoitetut siihen - Jumalalla on riittävät voimavarat auttaa, nostaa ja kantaa, siunata ja lohduttaa, antaa iloa ja riemua. Hän on onnellisuuden lähde - ainoa varma ja luotettava avun lähde.

Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr.4:16.

Jeesuksen arvovalta

Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta: "Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta." Ps.110:4.

Mistä tiedämme, että kyseinen vala koski Jeesusta? Oikeastaan juuri edellä on kerrottu, että kyseessä on Israelin kuningas: Herra, Siionin valtias, ojentaa sinulle hallitsijan sauvan. Ulottukoon sinun mahtisi myös vihollistesi yli! Ps.110:2. Jeesus siis yhdistää hallinnollisen ja poliittisen vallan sekä ylipapin aseman. Hän on sananmukaisesti vanhurskauden kuningas.

Jeesus haastoi väkijoukon viisauden ja kysyi ihmisiltä: Daavid itse sanoo Messiasta herraksi. Kuinka Messias silloin voi olla Daavidin poika? Mark.12:37. Jeesus viittaa tässä psalmiin 110, jossa alkutekstin mukaan Jahve puhuttelee Adonaita. Adonai on yksi Jumalan nimistä, mutta sitä käytettiin muutenkin korkea-arvoisista henkilöistä. Meillä tuskin on vaikeuksia ymmärtää tuota psalmin kohtaa, koska olemme tottuneet ajattelemaan Jumalaa kolmena persoonana. Siinähän siis kerrotaan, että Isä sanoi Pojalle. Se tosiasia taas, että Adonai oli Daavidin jälkeläinen, on meille varsin selkeä fakta, mutta Jeesuksen ajan juutalaisille sellainen ajattelu oli hämmentävää. Juutalaiset eivät vieläkään tahdo erottaa luonnollista ja hengellistä todellisuutta toisistaan. Messias toki olisi Daavidin poika, sen tiesivät kaikki, mutta käyttikö Daavid todella hänestä sanaa "Adonai"? Jeesus tyytyi tähän aikalaistensa hämmentämiseen eikä vaikuta puhuneen mitään sanasta 'Melkisedek' ja sen vaikeaselkoisuudesta. Ylipappi, joka olisi kuningas, menisi varmasti useimmilta yli hilseen.

Kun suuri neuvosto sai kuulla Jeesuksen oman tunnustuksen, jonka mukaan hän todella oli Messias, neuvoston jäsenet raivostuivat. Kuinka tuo galilealainen maankiertäjä ja ihmisten villitsijä kehtaa esiintyä Messiaana!?

Niin, Jeesuksen arvovalta oli taivaallista ja Johannes sanoo hänestä: Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh.1:14. Oikea kuva Jeesuksesta avautui ihmisen ymmärrykselle vain uskon kautta. Sen kirkkaus ei näkynyt luonnollisin silmin eikä sitä voinut ymmärtää järjelläkään. Vain Jumalan henki saattoi auttaa meitä tajuamaan, kuka Jeesus on. Vain uudestisyntynyt ihminen saattoi tajuta hengellisiä asioita vaivatta: Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Matt.11:27.

Pidetään siis kiinni uskosta Jumalaan. Annetaan Jeesukselle se arvovalta, joka hänellä on. Tutkitaan sitä rikkautta, mikä on kätkettynä Kristukseen. Olisi valtavan noloa joutua tämän elämän päätteeksi Kristuksen tuomioistuimen eteen ja katsella omaa historiaansa joltain videolta ja kuulla sanovansa jotain epäuskon sanoja tai peräti kirkkauden Herraa halventavia sanoja. Herra meitä auttakoon, että puhuttelemme häntä koko elämämme ajan juuri niin kunnioittavasti kuin hän ansaitsee.