Ääneti keritsijäinsä edessä

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Jes.53:7.

Lampaan sielunelämä on hieman vaikeaselkoinen. Sitä se on varsinkin kaupunkilaiselle, joka on hädintuskin nähnyt lampaita. En minäkään ole asiantuntija, mutta tiedän jotakin. Lammas on laumaeläin ja seuraa johtajalammasta. Paimenen tulee saada johtajalammas liikkeelle, niin lauma kulkee tämän perässä. Lammas on hiljaa ja paikallaan, kun se märehtii tai kun sitä keritään. Lammas on oppinut vuosituhansien aikana, että ei kannata pullikoida keritsijää vastaan tai joutuu pataan. Toisin sanoen vain säyseät saavat karitsoida, jonka vuoksi rauhalliset geenit vahvistuvat ja säilyvät.

Jotkut teologit ovat innostuneet karjatorni-käsitteestä (hepr. migdal eder eli laumatorni) ja nähneet siinä Jeesuksen syntymäpaikan. Karjatorni mainitaan Miikan kirjassa (Miika 4:8). Siinä todetaan sen olleen Siionin kukkula, siis minun tietämykseni mukaan Jerusalemissa. Mutta karjatorneja oli varmasti pitkin maata, sillä niitä luultavasti käytettiin lampaiden ja vuohien laskemiseen.

Lammas on siitä metka, että se pelästyy helposti ihmistä ja hakeutuu kauimmaiseen nurkkaan, mihin pääsee. Jos se on nälkäinen, se saattaa kuitenkin myös hakeutua ihmisen luo saadakseen syötävää. Niinpä lampurit keksivät rakentaa aitauksia ja niiden keskelle tornin. Tornissa oleva ihminen ei häirinnyt märehtiviä lampaita ja kun ne lepäsivät, ne oli yläilmoista helppo laskea. Huomaamme vanhan testamentin teksteistä, että juhlapäivien uhrit koostuivat tietystä määrästä lampaita ja vuohia. Naudatkin mainitaan lukumäärinä, mutta nautojen määrä oli aina pienempi.

Kuvittelisin, että lampaiden lajittelu ja laskeminen oli Jeesuksen aikaan ammatti. Lampurit toivat eläimiä karjatornille ja saivat sieltä niistä palkkion sen mukaan, minkälaisia eläimiä olivat tuoneet ja kuinka monta kutakin. Eri ikäiset lampaat olivat varmaan nekin eri hintaisia. Karjatornit ja niitä ympäröivät aitaukset eivät olleet siis eläinsuojia tai navetoita, pikemminkin vähän samanlaisia aitauksia kuin saamelaisilla on poroerottelua varten. En siis usko, että joulun seimi olisi ollut karjatornin kupeessa tai juurella. Mutta tieto, jonka mukaan temppelin uhrilampaita kasvatettiin juuri Betlehemin liepeillä, lienee tosi. Jeesus syntyi sinne uhrilampaiden keskelle ja Daavidin kuningassuvun jäsen on saava Miikan ennustuksen mukaan entisen kuninkuutensa takaisin Karjatornin kukkulalla.

Mutta sinä, joka olet tänä päivänä koetuksessa ja joudut olemaan hiljaa keritsijäsi käsissä, sinä saat luottaa, että olet Hyvän Paimenen huomassa, hänen turvallisessa johdatuksessaan, säyseänä lampaana hänen suunnitelmansa kärsivällisessä toteuttamisessa. Sinun kestäväisyytesi koetuksessa palkitaan kerran ja sinä saat nähdä hyviä ja turvallisia ilon päiviä Rauhan Ruhtinaan valtakunnassa.

Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. Siionin aarre on Herran pelko. Jes.33:6.

Yhteinen toivomme

Hartaasti vain odotamme, että te itse kukin loppuun asti yhtä innokkaasti haluatte kokea yhteisen toivomme täyttymisen... Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni... Hepr.6:11,19,20.

Yhteinen toivomme siis on, että mekin kerran pääsemme väliverhon tuolle puolen, sinne missä Jeesus on. Eikä tässä enää tarkoiteta vanhan liiton esikuvien mukaista ilmestysmajaa, vaan sitä todellista, joka on taivaassa.

Miksi toivoa sitten verrataan ankkuriin? Ankkuri estää meitä ajelehtimasta virran mukana ja joutumasta pois turvalliselta reitiltä. Itse kullakin uskovalla on elämässään jokin toivo, jonkinlainen näky tulevaisuudesta, jokin harras odotus. Pelastus on näistä toiveista tärkein.

Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Room.8:24.

Haluamme ankkuroida itsemme pelastukseen, pitää tämän toivon elävänä, merkityksellisenä ja tärkeänä sydämen asiana. Emme laiminlyö sanaa tai rukousta, vaan pidämme huolta, että toivo pärjää elämässämme yhdessä sisarustensa uskon ja rakkauden kanssa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1.Kor.13.13.

Niin helposti ajaudumme kuitenkin pois turvalliselta ankkuripaikalta, jos emme oikein kestä elämän vastoinkäymisiä. Ehkä sairaus kurittaa emmekä parane millään. Ehkä puolison löytäminen on ylivoimaista. Lapset pysyvät kapinallisina, vaikka kuinka rukoilisi. Toimeentulo on heikkoa, auton lisäksi ihmissuhteet on rikki, pandemia ei hellitä. Vaivoja on vaikka muille jakaa. Pastorinkin puheet ovat tylsiä...

Tässä tilanteessa on tärkeää osata karistaa kielteiset ajatukset mielestään, vahvistaa uskoa sanalla ja pitää entistä lujemmin kiinni toivosta. On hyödyllistä huomata, että tilanne haastaa hengelliseen kasvuun. Monenlaista ikävää on voinut sattua, mutta se ei tarkoita, että sinun kutsumuksesi Jumalan palvelijana olisi peruutettu. Karista päältäsi itsesääli ja jätä pettymykset selkäsi taa. Jos Jumala on sinulle jotakin luvannut, hän huolehtii, että lupaus kerran täyttyy. Jos sinulla on ollut synkkä vaihe elämässäsi, sitä varmemmin sinä saat kokea iloa, ovien avautumista, kaikenlaista uutta ja virkistävää. Huominen on valoisa, mielialasi hyvä ja sielussasi vallitsee rauha ja onnellisuus, kun Jumala näyttää sinulle armonsa ja hyvyytensä.

Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi. Jes.60:2.

Lue Jesajan kirjan luku 60 kokonaan ja omista se itsellesi. Älä anna elämäsi ajelehtia, vaan lujita ankkurisi paikalleen - väliverhon tuolle puolen. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Kol.3:2.

Iloitkaa ja riemuitkaa

'Nyt olen tuonut sadon parhaat hedelmät siitä maasta, jonka sinä, Herra, minulle annoit.' Pankaa lahjanne sitten Herran, Jumalanne eteen, kumartukaa rukoilemaan häntä ja iloitkaa kaikesta siitä hyvästä, minkä Herra, teidän Jumalanne, on teille ja teidän perheillenne antanut. 5.Moos.26:10-11.

Kiitollinen mieli syntyy, kun huomaamme, miten Herra on meistä pitänyt huolta. Hän on antanut meille kaikkea ulkonaista hyvää ja olemme kiitollisin mielin voineet antaa itsekin lahjoja Jumalan valtakunnan työhön. Kun Raamattu kehottaa meitä iloitsemaan, löydämme joitakin nimettyjä ilon aiheita, esimerkiksi:

Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, Jumalastanne! Hyvyydessään hän lahjoittaa teille jälleen sateen, lähettää sadekuurot ajallaan, antaa syyssateen ja kevätsateen niin kuin ennen. Joel 2:23.

On tärkeää saada kasvukautena hyviä säitä, jotta pellot tuottaisivat meille syötävää. Voimme iloita puolisosta (Sananl.5:18), lapsista (Ps.127:4) ja lapsettomuudestakin (Jes.54:1, Gal.4:27). Köyhyyskään ei estä tuntemasta kiitollisuutta Jumalan huolenpidosta: Riemuitkaa, taivaat! Iloitse, maa! Ratketkaa riemuun, te vuoret! Herra lohduttaa kansaansa, hän hoivaa köyhiä lapsiaan. Jes.49:13. Mutta kaikkein syvin kiitollisuus valtaa meidät, kun saamme hengellisiä lahjoja.

Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan. Luuk.10:20. Voimme iloita ennen kaikkea evankeliumista, kun olemme vastaanottaneet pelastuksen Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä ilo voi tulla myös siitä, mitä Jumala on tehnyt toisen ihmisen kohdalla: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.' Luuk.15:6. Voimme iloita Kristuksen lupauksesta olla kanssamme joka päivä: Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra. Sak.2:14.

Monien luonnollisten ja hengellisten ilonaiheiden lisäksi voimme iloita jopa rististä. Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. 1.Piet.4:13. Voimme iloita vainoistakin, jos joudumme sellaista kestämään: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä. Matt.5:12.

Spontaani ilo ja ylistys kuuluvat uskovan elämään, kun Herran hyvyys ympäröi meidät. Kiitollisuus on yksi sisäisen rauhan takaajista. Olemme levollisia, kun näemme, miten Herra on huolenpidossaan uskollinen.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! 2.Kor.1:3.

Hengelliset aistit

Kierrelkää Jerusalemin katuja, katselkaa ja kyselkää, tarkkailkaa väkeä toreilla. Jos löydätte yhden ainoankaan, joka tekee oikein, joka on rehellinen ja uskollinen, niin minä armahdan kaupunkia. Jer.5:1.

Kerronpa eräästä yksinhuoltajaäidistä. Hänellä oli kaksi poikaa ja tytär. Äiti hallinnoi lastensa rahoja, jotka olivat edesmenneen isän perintöä. Hän suosi tytärtään niin että tämä sai pianon (6000mk). Toinen pojista sai hanurin (600mk). Toinenkin poika olisi halunnut soittimen. Hänelle olisi riittänyt halpa kitara (45mk), mutta hänen rahansa menivät pianon maksamiseen. Kun piano sitten joitakin vuosia myöhemmin myytiin pois, poika ei saanut osuuttaan rahoista, sillä 'hän oli jo kuitenkin soittanut pianoa rahojensa edestä'...

Vääryyttä voi tehdä monin tavoin. Vaikkapa kohtelemalla omia lapsiaan epätasa-arvoisesti ja jättämällä jonkun peräti osattomaksi. Vaikka vääryys ei olisi suuri, lapsen mieleen voi jäädä loppuiäksi kalvava katkeruus. Vaikka katkeruudesta pääsisi voitolle, luottamus läheiseen ei ehkä palaudu koskaan.

Luin äskettäin Matteuksen kuvausta Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Pilatus kuulusteli Jeesusta ja kääntyi sitten yleisön puoleen. Maaherra kysyi nyt: "Kumman näistä kahdesta haluatte? Kumman päästän vapaaksi?" Väki vastasi: "Barabbaksen." Pilatus kysyi: "Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" Kaikki vastasivat: "Ristiinnaulittakoon!" Matt.27:21-22.

Tapahtui siis vääryys, joka ei ollut ihan pieni. Tapahtui oikeusmurha, järkyttävän kokoinen vääryys. Jumala tosin pystyi kääntämään tämän pahan asian hyväksi, mutta Jeesuksen saama tuomio oli silti verinen vääryys ja pysyy sellaisena.

Onko meillä oikeustajua puolustaa väärin kohdeltuja? Kovin helposti vain kohautamme olkapäitä tai nostamme vähän kulmakarvoja, kun näemme näitä tapahtuvan. Itsekin olen ammattilainen tässä sivullisuudessa.

On kuitenkin mahdollista kehittää oikeustajuaan. Tarvitaan näkökykyä. Pyhä Henki voi antaa silmävoidetta, että näemme tarkemmin. Pyhä Henki voi voidella korvamme, että kuulemme hyvin. Tähän kaikkeen tarvitsemme uskon harjoittamista ja siinä kasvamista. Jumalan sanan tunteminen on elintärkeää, sillä sen äärellä hengelliset aistimme terästyvät.

Profetoin sinulle: Sinä saat kasvaa uskossa ja kehittää hengellistä näkökykyäsi. Sinä saat teroittaa arvostelukykyäsi, saat Hengen kautta herkkyyttä nähdä, mitä ympärilläsi tapahtuu. Sinä saat rohkeutta vaikuttaa vääryyksien oikaisemiseksi ja tasa-arvon toteutumiseksi. Saat nostaa syrjityn esiin, tuoda piiloutuneen valoon. Sinä saat jakaa oikeutta, puolustaa heikkoa, puhua mykän puolesta. Sinä saat profeetallisessa hengessä tuoda esiin sen, mikä jäisi muuten pimentoon.

Ylistetty olkoon Herra päivästä päivään. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Ps.68:20.

Uskon voimasana

Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room.10:17.

Jos tehdään haku sanalla 'usko' raamatunkäännöksestä 1992, saadaan 80 kappaletta paikkoja, joissa sana esiintyy perusmuodossaan. "Uskosi, uskovien, uskotte" ynnämuut ovat mukana tässä luvussa. Mutta kaikkihan me ymmärrämme, mitä sana 'usko' tarkoittaa - eikö?

Usko tekee meistä uskovia ja uskovina kuulumme seurakuntaan. Jos emme viihdy seurakunnassa, joudumme takaisin maailmaan - niinkö se menee?

Usko siis määrittää asemaamme suhteessa toisiin ihmisiin. Uskovaisuus on sosiaalinen status. Uskoon tullessa saimme syntimme anteeksi ja taivasosan. Pääsemme taivaaseen, koska olemme uskossa. Näin triviaali käsitys uskosta ulottaa merkistyksensä ajan rajan tuolle puolen.

Usko on kuitenkin tätä triviaalikäsitystä monipuolisempi asia. Usko on laajasti ottaen luottamusta siihen, että se mitä Jumala sanoo, on totta, oikeaa ja varmaa. Jumalan sanaan voimme luottaa ja hänen lupauksensa voimme omistaa omalle kohdallemme ja odottaa sen toteutumista varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Room.4:21.

Joskus Jumalan lupaus tulee meille profeetallisen sanan kautta. Raamatussa on runsaasti profeetallista ilmoitusta, mutta profetia voi tulla meille suoraan tai toisen uskovan kautta. Seurakunnan keskuudessa tapahtuva profetoiminen on armolahjan toimintaa. Profetian vastaanottaminen uskossa on tärkeä vaihe. Ilman uskoa profetia voi jäädä toteutumatta.

Usko on vaikea pitää elävänä niissä olosuhteissa, missä tapahtumat vyöryvät vastakkaiseen suuntaan. Jumalan lupaukset eivät tunnu todellisilta, jos joutuu keskelle vastoinkäymisiä ja jos tapahtuu jotakin peräti vastakohtaista. On sen vuoksi hyvä tietää, että Jumala koettelee uskoamme. Yleensä koetukset vahvistavat uskoa, jos emme luovuta.

Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Room.4:20.

Minkälaisessa uskon koulussa sinä olet menossa? Jokin aika sitten piti olla mukana koronapassi. Meillä uskovilla on oltava mukana taivaspassi. Mutta joka käänteessä tarvitsemme uskoa - pienissä ja suurissa asioissa. Vastoinkäymisten keskellä varsinkin tarvitsemme vahvaa uskoa. Usko ei kuitenkaan ole jokin suoritus, jonka pinnistämme esille. Usko on varmuutta Jumalan lupauksista, hänen sanansa mieleen palauttamista, levollisuutta, kun tiedämme, että elämme uskosta, emme näkemisestä. Usko antaa sisäisen rauhan, kun odotamme Jumalan lupausten toteutumista.

Luuletko, että kotkanpoika tarvitsee uskoa, kun se ensi kerran levittää siipensä ja hyppää tyhjyyteen? Onhan se nähnyt emon tekevän niin - joten se uskoo, että siivet kantavat. Sinä olet kuullut Jumalan äänen - luota siis, että sinunkin uskosi kantaa.

Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen. 1.Tess.1:3.

Uskon energia

Kun huusin sinua, sinä vastasit, annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta. Ps.138:3.

Usko ei ole vain viisautta ja ymmärrystä, se on myös voimaa. Usko antaa energiaa kuin ruoka ja takaa jaksamisen. Uskon ansiosta voimme ponnistella eteenpäin, vaikka väsymys pyrkisi valtaamaan mielen.

Raamatun opettaminen on tärkeä palvelutyö, koska se jakaa tätä uskon energiaa. Sananjulistus kaikkineen on tarkoitettu valamaan meihin uskoa ja sen mukana voimaa. Sanan selittäminen toimii vähän kuin voimalaitos, joka jauhaa sähköä. Kun esimerkiksi vesivoimaa muunnetaan sähköksi, se voidaan johtaa jokaiseen kotiin ja sitä voidaan hyödyntää kaikkialla. Sama tapahtuu Jumalan sanan kohdalla. Kun se uskossa sulautuu meihin, me saamme sen kautta voimaa vaeltaa Jumalan tahdossa. Olemme kuin sähkölaite, joka toimii.

Olemme oppineet kännykän kautta, miten huolella sitä pitää ladata, että se on aina käytettävissä, kun sitä tarvitaan. Hoidamme omaa matkapuhelintamme kuin pientä lasta. Vilkuilemme tavan takaa, koska sitä pitää taas syöttää. Muistin puhdistaminen on kuin vaipan vaihtoa. No niin, nyt se taas rääkyy ja vaatii minua juoksemaan sen luo...

Uskonelämän hoitaminen on vähän samanlaista. Ei sitä voi jättää hyllylle pitkäksi aikaa tai se lopahtaa. Uskoa pitää ladata sydämeen viipymällä sananjulistuksen äärellä tai lukemalla Raamattua tai ammentamalla voimaa rukouksesta. Monille on aivan välttämätöntä pitää yhteyttä toisiin uskoviin ja sillä tavalla ladata uskon akkua.

Isälläni oli maatila. Se sähköistettiin samoihin aikoihin, kun Suomi itsenäistyi. Sain tietää, että isälläni oli tavallisen sähkön lisäksi mahdollisuus käyttää voimavirtaa. Haettiin naapurista iso sähkömoottori lainaksi ja kytkettiin se vaikkapa puimakoneeseen. Kun moottori sai voimavirtaa, se jaksoi pyörittää puimakonettakin. Ääni oli tietysti sen mukainen: se mourusi kuin iso kissa ja kun puimakoneeseen syötettiin tukku puitavaa viljaa, se ärjäisi kuin ukkonen.

Kunpa Jumalan kansa täällä Suomessa saisi jälleen kokea, mitä Jumalan voimavirta saa aikaan. Niilo Ylivainion aikana siitä saatiin esimakua. Tiedämme, että evankeliumi sinänsä on valtava voima. Sen kautta ihminen voi pelastua ja uudestisyntyä elävään uskoon. Syntiset ihmiset muuttuvat perin pohjin - siinä on jo ihmettä kerrakseen. Mutta on syytä myös rukoilla, että Jumala vahvistaisi sanansa sitä seuraavien merkkien, ihmeiden ja voimatekojen kautta, jotta kaikki kiinnostuisivat hengellisistä asioista ja Jumalan valtakunnasta ja saisimme tähän maahan herätyksen. Paavali saarnasi Efesoksessa, ja kerrotaan sellaista, minkä soisi tapahtuvan Suomessakin jonkun Jumalan palvelijan kautta:

Tätä jatkui kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian maakunnan asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan. Jumala teki ennennäkemättömiä voimatekoja Paavalin kätten kautta. Ap.t.19:10-11.

Liiton siunaus

Siionin Herra siunatkoon sinua, hän, joka on luonut taivaan ja maan. Ps.134:3.

Jumalan siunaus teki Abrahamista erityisen. Hän sai solmia liiton Jumalan kanssa ja Herra siunasi häntä monin lupauksin todeten lopuksi:

Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. 1.Moos.12:3.

Moabilainen Barak pelkäsi ja vihasi Israelin kansaa ja palkkasi Bileamin kiroamaan heitä. Bileam ei kuitenkaan voinut kirota Israelia, vaan sanoi:

Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa? Minä sain tehtäväkseni siunata, ja kun Jumala siunaa, en minä voi siunausta peruuttaa. 4.Moos.24:19-20.

Paavali kertoo meille uuden liiton ihmisille, kuinka Jumalan liitto Abrahamin kanssa on vielä voimassa ja se lupaus siunauksesta, jonka Jumala antoi Abrahamille, on voimassa meillekin. Paavali suorastaan vääntää tämän rautalangasta:

Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen. Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi... Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme... Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen. Gal.3:8-9,13,14.

Niinpä kaikki Abrahamille luvatut siunaukset tulevat uskon kautta meillekin, koska Kristus on ne jakanut kaikille, jotka uskovat.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Ef.1:3.

Jumala ei peruuta sitä siunausta, jonka hän on Kristuksen kautta meille antanut. Kristus on pelastajana uskollinen ja vie alkamansa työn päätökseen. Haluan vääntää siis rautalangasta sinullekin:

Jeesuksen ristin työ toimii sinunkin kohdallasi ja sinä olet sen vuoksi pysyvästi siunattu. Kukaan ei voi peruuttaa saamaasi siunausta eikä tuomita sinua kadotukseen. Hänen siunaava kätensä johdattaa sinua ja turvaa elämääsi.

Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Sef.3:17.