Lähimmät epäilijät

Veljetkään eivät näet uskoneet häneen. Joh.7:5.

Jos Jeesus sai osakseen ylenkatsetta lähipiiriltään, mitä odottaisit omalla kohdallasi? Haluan rohkaista jokaista, joka tekee hengellistä työtä ja kärsii vastaavasta ilmiöstä, olemaan vahva ja kestämään läheistensä ylenkatse urheasti. Oikeastaan Jeesus kehotti iloitsemaan siitä:

Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille. Luuk.6:22-23.

Kun sinä saat Jumalan kutsun johonkin työhön ja siihen varatun armoituksen, saat myös samalla työhösi kuuluvan vastustuksen. Sukulaisillasi on suuri taipumus ajatella, että se nyt on vaan meidän esko, se on ollut tuollainen hiukkasen omituinen koko ikänsä, sitä nyt ei kannata ottaa kauhean vakavasti... Meidän simoko? Sillä nyt on noita kirjallisia töitä ollut maailman sivu, kuka niitä nyt jaksaisi lukea - omakustanteita... Jaa, meidän lissuko? Onhan se sitä rättibisnestä pyöritellyt siellä lähetyksen kirpparilla, ihmettelen vaan, kuinka kauan se sitä jaksaa...

He saavat Jumalan ihmiset tai sellaisiksi elämäänsä suuntaavat tuntemaan itsensä merkityksettömiksi tai vähän hurahtaneiksi. He saavat aikaan tietynlaisen syyllisyyden tunteen ja tuntuvat esittävän toiveen, että kunpa nämä ihmiset tulisivat tolkkuihinsa ja jatkaisivat kiltisti elämäänsä niiden nuottien mukaan, joita muutkin ovat toteuttaneet. Heillä on valmiina rooli, johon jokainen tulisi istuttaa.

Mutta sinä olet kuullut Jumalan kutsun ja se ei jätä rauhaan. Et pysty unohtamaan sitä, teeskentelemään ettei sitä ole, et jaksa aina kiertää sen ohi. Se mietityttää aina vaan ja haluat käydä työhön käsiksi. Ymmärrät hyvin Paavalia, joka sanoi: en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. (Ap.t.26:19). Pusket siis läpi väkijoukon, kestät heidän ylenkatseensa ja halveksuntansa ja vähät välität kiltteydestä. Aiot mennä eteenpäin ja maksaa hinnan. Olet valmis luopumaan monista asioista ja ihmisistä, jopa läheisistäsi (Luuk.14:33). Sinä otat heihin etäisyyttä, koska he eivät tue sinua.

Ole siunattu - Jeesuksen nimessä! Sinunlaistesi varassa Jumalan valtakunta menee eteenpäin, evankeliumi valtaa sydämiä, elävät vedet virtaavat. Ja vielä saat nähdä, että vastustajasi joutuvat häpeään.

Raamatun tulkintaa

Noudattakaa minun käskyjäni ja pitäkää minun lakini, niin saatte asua turvallisesti maassanne. 3.Moos.25:18.

Tämä Raamatun totuus on tietenkin vanhasta liitosta, mutta sama periaate pätee uudessa liitossa. Jos elämme kansakuntana joka suhteessa Jumalan tahdon mukaan, ei minkäänlainen vihollinen tunkeudu maahamme, ei länsirajan kautta eikä itärajan kautta.

Katselin tv:stä muutama päivä sitten dokumenttia, jossa kerrottiin Ihantalan torjuntavoitosta. Minun on myönnettävä, että kun näytettiin suomalaisten tykistökeskitystä vihollisen niskaan, katselin sitä tippa linssissä ja ajattelin: "Pitikö tänne yrittää väkisin tulla maata ryöstämään? Siitäs saitte!"

Eihän se kauhean vanhurskaasti ollut ajateltu, mutta siinä nousi esiin perinteinen käsitys isänmaallisuudesta. Jos ajattelemme asiaa tarkemmin, ymmärrämme ettei tuossa tulimyrskyssä kuolleista yksikään ollut päättänyt lähteä valtaamaan Suomea. Kyllä se valtaaja kaikessa rauhassa poltteli piippuaan palatsissaan. Niinpä asemoin itseni takaisin vanhaan tuttuun pasifistin poteroon ja palautin mieleeni Jeesuksen opetuksia. Kuinka vaikeaa onkaan noudattaa käskyä "älä tapa", jos rajan yli tullaan aseiden voimalla...

Tarvitsemme siis syvällistä tulkintaa Raamatun opetuksista, jotta voimme käyttää Jumalan sanaa kompassina elämässä. Eräs toinenkin asia on tuottanut minulle päänvaivaa: lasten kasvatus. Raamattu neuvoo kurittamaan lapsia, oikein lyömään heitä, mutta nykytiedon valossa se on väärin. Mietin tätä ristiriitaa. Eikö Jumala osaa neuvoa, että lapsia ei pidä lyödä?

Tulin siihen tulokseen, että tämäkin asia vaatii Raamatun tekstin oikeaa tulkintaa. Meidän täytyy ymmärtää, että äitejä ei kehoteta lapsiaan lyömään - kuritus kuului isälle. Toisekseen: lapset olivat vastuussa teoistaan vasta 12-vuotiaina, joten sitä nuorempien ruumiillinen kurittaminen oli väärin. Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain. Sananl.13:24. Sana "varhain" täytyy lukea siis maltilla, ettei ala hakkaamaan puolustuskyvyttömiä pieniä lapsia. Minä kammoan lasten ruumiillista kurittamista, koska olen sellaisesta itse saanut tunnevamman (äidin väkivaltaisuudesta johtuneen dissosiaatiohäiriön).

Voimmehan tietysti vedota siihen, että Raamattu edustaa muinaista kulttuuria eikä meidän niin ollen tarvitse sitä noudattaa. Varmasti jotain voimme suodattaa siitä pois tämän takia, mutta valtaosan tekstistä voimme lukea elämänohjeeksi - muistaen aina, milloin jokin asia edustaa uutta tai vanhaa liittoa. Kunpa seurakunnissa jaettu opetus olisi tässä suhteessa pätevää! Ehkä voimme jakaa rohkaisua opettajille silloin, kun opetus on Hengen mukaista.

Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta. Sananl.1:7.

Herra muovaa meitä

Leo-Pekka Tähti on Suomen tunnetuin ratakelaaja. Hän on saavuttanut useita kultamitaleita sadan metrin ratakelauksessa paralympialaisissa. Tänä syksynä (2021) hän sai 'vain' hopeaa.

Seurakunta on siitä jännä kilparata, että siellä terveet ja vammaiset kilpailevat samassa sarjassa. Siellä saattaa käydä niin, että seurakunnan leopekkatähti ei pärjää alkuunkaan juoksulajeissa. Niinpä tarvitaan paljon näkökykyä, jotta erotetaan, missä lajissa kukin on hyvä, ja pidätytään tuomitsemasta syyttömiä. Ei ole tavatonta, että seurakunnan leopekkatähteä nöyryytetään, koska hän ei osaa lainkaan juosta...

Jumala on kaikkitietävä ja näkee jokaisen ominaisuudet. Siksi myös ylimmän tuomarin virka on suotu Kristukselle, sillä hänellä on kaikki tarvittava tieto meidän elämästämme. Hän näkee salatutkin asiat. Hän erottaa, kuka on hyvä juoksemaan ja tietää, kuka on hyvä ratakelauksessa. Hän näkee, milloin henkilö on tehnyt parannuksen syntielämästään ja milloin ihminen on saanut syntinsä anteeksi. Hän on selvillä kaikesta, mikä liittyy jumalasuhteeseemme ja henkilökohtaiseen uskoon.

Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. Hepr.4:13.

Hän tuntee meidän ominaisuutemme pienintä yksityiskohtaa myöten - onhan hän meidät luonut ja meitä kasvattanut. Hänellä on varmasti suunnitelmat valmiina seuraavaa koulutusta varten. Hän huomaa etenkin kaikki sairaudet ja vammat ja varaa meille aikoja taivaallisiin hoitoihin. Jeesus tunnisti itsensä Jesajan profetiasta (Luuk.4:21):

Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa. Jes.61:1-3.

Tunnistatko itsesi näistä potilaista, Jeesuksen erityishoidettavista? Siinä on varsinkin mielenterveyden kannalta mainittu tärkeitä hoitoja, luvattu lääkitystä ja ulkoista ja sisäistä parantumista vähän jokaiselle. Aina emme parane vaivastamme, mutta pystymme kompensoimaan sairauttamme kehittämällä jotakin tilalle. Jeesuksen ansiosta meillä on mahdollisuus olla oman elämämme tähtiä (jos ei muuta niin leopekkatähtiä). Voimme palvella Herraa niillä voimavaroilla, jotka olemme saaneet. Ja mehän tiedämme, mitä vähillä eväillä voi saada aikaan, jos annamme ne Kristuksen käsiin.

Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsilleen, ja nämä jakoivat ne kansalle. Samoin hän jakoi kaikkien kesken ne kaksi kalaa. Kaikki söivät kyllikseen. Mark.6:41-42.

Kykyjen etsijä

Lukijani ovat varmaankin jo huomanneet, että en juurikaan arvosta seurakuntien panosta oman hengellisen elämäni tukijoina. Tämä ei ollut ennakkoasenteeni, vaan se on lopputulema kaikesta kokemastani. Yksi pettymyksen aihe oli se tosiasia, että helluntaiseurakunnissa ei ollut minkäänlaista kykyjen etsintää, ei mitään apua, jotta uskoon tulleet löytäisivät omat lahjansa ja kehittäisivät niitä. Aivan alkeissa pyörittiin: oliko usko nyt oikeata, oliko sydän Jeesuksen verellä pesty, oltiinko todella uudestisyntyneitä, mahtoiko kaste oikeasti toteutua, oliko omatunto hyvä ja mieli riittävän nöyrä, käytös kunnollista, Pyhä Henki oikeasti sydämessä, oliko vaellus kristillistä vai vieläkö syntielämä jatkui jne. - Voi hyvä tavaton...

Uskoon tulleita pitäisi ohjata hengelliseen kasvuun eikä jäädä pyörimään koko ajan lähtötelineissä. Urheilukisoissa joskus näkee, kuinka lähtö otetaan uusiksi monta kertaa. Onko mitään pitkästyttävämpää?

Jos kasvua alkaa ilmetä, jossain vaiheessa alkaa esiin nousta kysymys: Mikä onkaan Jumalan tahto minun kohdallani? Onko hänellä varattuna minulle oma kutsumustyö?

Kutsumuksessa on usein kysymys lahjoista ja kyvyistä. Vaikka Jumala on suvereeni ja kaikkivaltias ja kykenee ihmeisiin, hänkin toimii kykyjenetsijänä. Hän uskoo tehtäviään niille, joilla on sen suorittamiseen edellytykset. Toisinaan lahjakkuuden ei tarvitse olla mitään erikoista. Eräs nuori seurakuntalainen oli mukana vaatteiden kierrätyksessä. Lähetystyöhön lahjoitetut vaatteet piti lajitella. Oma taitonsa siinäkin, mutta pitkän päälle työ kysyi enemmän uskollisuutta kuin taitoa. Rättiralli ei jaksanut monia kauan kiinnostaa. Mutta tämä mainittu nuori nainen jaksoi uurastaa ja missä hän onkaan nyt? Intiassa lastenkodin johtajistossa - ollut jo kauan.

Oletko sinä laatinut hengellisen CV:n Suuren Kykyjen Etsijän tarpeita ajatellen? Oletko mitannut oman uskollisuuskertoimesi? Voin tunnustaa, että minulla se on huono. Mutta tätä kristillisen sisällön tuottamista nettiin olen jo puuhannut yli 20 vuotta - siitä olen Herralle kiitollinen.

Laajasti ottaen on kysymys sinunkin kohdallasi persoonallisuudesta ja Jumalan kutsusta, jotka kohtaavat toisensa. Kelpoisuutta Jumalan valtakunnan työhön ei voi saada samalla tavalla kuin ammattitutkintoa. Kirkot saattavat sellaista uskotella ja tarjoavat papin tai diakonin virkaa. Voithan sinä tarjoukseen tarttua, jos se kiinnostaa. Mutta jos puhutaan apostoleista, profeetoista ja paimenista - niihin tarvitaan armoitus (kuten moneen muuhunkin). Tarvitaan Hengen voitelu.

Rohkaisevaa tässä kaikessa on se, että Jumala jakaa lahjojaan, antaa heikoille voimaa, tekee vähässä uskollisista paljon haltijoita. Päätä sinäkin tavoitella taivaallista kutsumusta. Saaatat huomata, että se on odottamassa sinua. Riennä siis ja tule remmiin!

Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen. 2.Tim.1:9.

Älä hätäile

Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvojaan. Ps.106:13.

NIV sanoo jälkiosan vähän eri sanoin: "Eivät odottaneet hänen suunnitelmansa toteutumista". Jumalan odottaminen onkin yksi hengellisen kasvun haasteista. On ihmiselle vaikea tehtävä tietää, onko Jumala nyt liikkeellä, haluaako hän samaa kuin minä, tämäkö on Jumalan suunnitelma. Nytkö on aika?

Olinpa minäkin mukana eräässä vasta perustetussa yhdistyksessä, joka haki toiminnalleen keräyslupaa. Keräysluvan saamisessa on tietyt ehdot. Toimintaa pitää käynnistää vähitellen ja kärsivällisesti, sillä uusi yhdistys ei saa heti keräyslupaa. Siinä on vähän raviradan meininkiä: laukalle ei saa rahan pyytämistä päästää. Pitää hillitä menohaluja.

No, huonostihan siinä kävi. Porukassa oli hätähousu, joka toimi itsenäisesti ja lähti muilta kysymättä kerjäämään yhdistykselle rahaa. Koko hallitus meni vaihtoon.

Muistamme Aabrahamin, joka myös päätti auttaa Jumalaa, koska Jumala oli liian hidas. Koska lasta ei kuulunut, Aabraham päätti tehdä oman ratkaisun (1.Moos.16:1-3). Tosin hätähousu siinä tapauksessa oli hänen vaimonsa, mutta Aabraham antoi vaimonsa paniikin tarttua ja turvautui hätäratkaisuun.

Ei olisi pitänyt. Mutta saatamme itse joutua niin kovaan koetukseen, että emme kestä. Onko sinulla ollut elämässäsi paineita keksiä ratkaisuja tilanteisiin, jossa ovi ei aukea, rahaa ei löydy, lasta ei kuulu, sairaus ei hellitä, näky ei toteudu? Lohdutukseksi voin sanoa, että kaikki joudumme näihin ongelmiin ja enimmäkseen myös töpeksimme niissä.

Jumala opettaa meitä olemaan kärsivällisiä ja odottamaan. Hän opettaa meitä menemään ravia, ei laukkaamaan. Hän testaa aina, luotammeko häneen ja etenemmekö hänen tahtiinsa. Jumalan kalenteri - hanki sellainen ja vilkuile sitä joka päivä. Oma aikataulu - kirjoita siihen "ei voimassa".

On hyvä oppia, että Jumala ei tarvitse meidän apuamme, ei mitään kikkakolmosia, ei mitään väkisin rynnimistä. Hän kaipaa meiltä luottamusta, rauhallista uskoa hänen suunnitelmaansa, lapsenomaista levollisuutta kaikessa odottamisessa. Suokoon Pyhä Henki sinulle sellaisen sisäisen rauhan ja luottamuksen Kristukseen tänään!

Alas jalustalta

Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Luuk.19:2-4.

Sakkeus kuvaa ihmistä, joka on tietoinen omasta alamittaisuudestaan ja pyrkii kompensoimaan omia puutteitaan nousemalla jollekin jalustalle. Puuhun kiipeäminen kuvaa hyvin tällaista itsetehostusta, vaikka Sakkeuksen kohdalla tähän oli kunnollinen syy.

Onko sinun tuttavapiirissäsi ihmisiä, joiden kohdalla tulee toistuvasti tilanteita, että tuttavasi yrittää olla parempi kuin on ja esittää jotakin roolia, kehuskelee omilla saavutuksillaan? Minä olen tavannut sellaisia ja saatanpa joskus itsekin syyllistyä jalustalle nousemiseen. Lieneekö se niin vaarallista? Huono itsetunto ja heikko omanarvontunto saa sellaista aikaan.

On vaikea olla aito ja rehellinen oma itsensä. Se on erityisen vaikeaa niille, joilla on jokin paha huonommuuden tunne. Se voi olla kasvuolosuhteiden seurausta tai muuten vaan ympäristön lannistavaa vaikutusta. Kunpa kaikille riittäisi kannustusta ja rohkaisua erityisesti kasvuiässä. Läpi elämän on hyötyä, jos saamme rohkaisua. Uskoville tämä on tärkeää ja on hyvä oppia löytämään sitä Raamatun sanasta.

Jeesus tiesi hyvin, miten publikaanit (veronkantajat) ja etenkin publikaanien esimies olivat ihmisten hampaissa ja jatkuvien syytösten ristitulessa. Mutta ihmisten yleinen paheksunta ei ohjannut Jeesuksen suhtautumista Sakkeukseen.

Voimme olla varmoja, että Herra näkee meidät ja todellisen tilamme. Jos olemme rikkoneet tai jos emme ole rikkoneet. Hän näkee meidän omantuntomme tilan ja moraalisen taseen. Hän tietää, mitkä ovat persoonallisuutemme hyvät ja huonot puolet. Hän näkee, onko menettelymme ollut väärää vai oikeata. Hän näkee myös valmiutemme muutokseen. Jos meiltä löytyy nöyryyttä ja rehellisyyttä, hän voi ilmestyä elämäämme ja vaikuttaa tarvittavia muutoksia, kuten Sakkeuksen kohdalla kävi:

Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." Luuk.19:8.

Kiintyminen Kristukseen

Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän. Luuk.7:47.

Nykyajan ihmiselle ei saisi puhua synnistä ja parannuksesta. Postmoderni ihminen loukkaantuu, kun annetaan ymmärtää, että hän on jotenkin paha tai vähintäänkin huono ja kaipaisi uudeksi luomista ja perusteellista uudistumista voidakseen tulla paremmaksi ihmiseksi. Niinpä synti-sanaa ei nyt suosita, se on vanhentunut.

Vanhat kirkot ovat osittain syyllisiä tähän, sillä he ovat luoneet lapsikasteen muodossa pelastusautomaatin, joka ei odota keneltäkään synnintuntoa ja parannusta. No, ehkä rippikoulussa voidaan sekin aihe käsitellä ja ohjata nuoria terveeseen hengelliseen syntymään. Tuoreessa muistissani on, kuinka isä Matteokin osasi tv-sarjassaan kristillisen uskon perusasiat ja sanoi synnintuntoon tulleelle rikoksen tekijälle: "Jeesus on jo antanut sinulle anteeksi". Mutta lapsikasteen kummallinen automaatti usein enemmän estää ihmisiä tulemasta Jeesuksen luo kuin vetää heitä pelastukseen. En sinänsä kumoa lapsikasteen siunausta. Haluan vain todeta, että ihminen ei kestä elämänsä varrella eteen tulevia uskon koetuksia, jos hän on uskossa vain jonkin automaatin takia.

Uudessa testamentissa on monia esimerkkejä siitä, kuinka Jumalan rakkaus kohtaa syntisen ihmisen ja kuinka juuri rikkoneet ja pois poikenneet saavat armon. Kun katumukseen ja synninhätään tullut ihminen saa syntinsä anteeksi, hän samalla kiintyy Kristukseen. Hänessä syntyy vastarakkaus, joka kestää elämän vastoinkäymisissä ja koetuksissa. Hän on kokenut jotain, joka ylläpitää lojaaliutta Kristukselle.

Kristuksen rakkaus on siitä ihmeellistä, että se suuntautuu ansiottomiin. Hänen armonsa annetaan sille, joka joutuu silmätysten oman kelvottomuutensa kanssa. Vapahtajan antama hyväksyntä koskettaa syvältä ja luo kiintymyssuhteen, jota mikään uskonnollinen rituaali ei voi saada aikaan.

Pitäkäämme evankeliumi voimassa. Asettakaamme se aina lain edelle. Ohjatkaamme ihmisiä Jeesuksen luo - ei niinkään fraasikirkkoihin (joita ovat käytännössä kaikki Suomen kirkkokunnat). Kirkon ja seurakunnan jäseniä heistä tulkoon sen jälkeen, kun heillä on takanaan ensin aito kohtaaminen Vapahtajan kanssa. Sitä varten terveeseen hengelliseen syntymään kuuluu uskovien kaste.

Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. Ap.t.2:41.