Kovassa koulussa

Kaiken on Herra tehnyt tarkoituksiaan varten... Sananl.16:4.

Pahankin Jumala voi kääntää hyväksi. Kun Pimeyden voimat hyökkäävät kimppuumme, emme aina näe tilanteessa Jumalan osuutta. Mutta hän käyttää näitä tilanteita - jos ei muuhun niin - kasvattamaan meidän luonnettamme.

Oli eräs äiti, uskovainen, mutta miesten vihaaja. Hänellä oli uskovainen poika, noin 12-vuotias. Äiti ja poika istuivat naapurin olohuoneessa ja keskustelu koski hengellisiä tai vähintäänkin seurakunnan asioita. Yhtäkkiä pojan äiti kohdisti poikaansa vihaista huomiota, koska tämä istui sohvalla ns. äijähaarassa. Poika oli luonnollisesti nolona, mutta ihmetteli jälkeenpäin, miksi tuollainen vihan purkaus oli tarpeen. Eihän hän ollut tehnyt tai ajatellut mitään pahaa. Mutta poika alkoi ymmärtää, että pahan voimat voivat hyökätä uskovaisenkin ihmisen kautta kuin salama kirkkaalta taivaalta, ilman syytä, sillä sielunvihollinen vihaa kaikkia ihmisiä, etenkin uskovia.

Tällaista vähän kovakouraista käsittelyä Jumala sallii meille, jotta kasvaisimme. Voimme erottaa paremmin, mikä on pimeyttä, mikä valoa. Mikä on rakkautta, mikä vihaa. Mikä oikeutta, mikä vääryyttä. Oppia samalla omassa elämäntavassamme noudattamaan paremmin Jumalan tahtoa.

Niinpä jos tänä päivänä sinulla on vastassasi kiusaajia työpaikalla tai lannistajia kotona - vastustusta, joka nousee sinun persoonaasi tai uskoasi vastaan - sinä saat olla luottavaisella mielellä. Jeesus näkee ja kuulee. Hän voi käyttää pahan voimia omiin tarkoituksiinsa. Hän ehkä näkee, että tarvitset luonteen kasvatusta, uskon kypsymistä, sitkeyttä ja sisua lisää selvitäksesi kaikesta lopulta voittajana. Vaikka sinusta tuntuu surkealta ja epätoivo pyrkii puseroon, Jeesus vahvistaa sinun kestäväisyyttäsi. Jos syy ei ole sinussa, kuljet ristin tietä kuitenkin. Sinun kruunusi kirkastuu. Raamattu kertoo, kuinka Paavali ja Silas olivat Pisidian Antiokiassa joutuneet vainon kohteeksi ja heidän oli pakko siirtyä Ikonioniin. Mitalilla oli toinen puoli:

Mutta opetuslapset olivat täynnä iloa ja Pyhää Henkeä. Ap.t.13:52.

Antakoon siis Herra sinulle ilon koettelemuksesi keskellä. Pietari antaa myös hyvin tyhjentävän kuvauksen siitä, miten kärsimysten kestäminen johtaa iloon:

Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:7-9.

Lapsesta aikuiseksi

Kun olin aivan pieni, olin yleisönä 'herätyskokouksessa', jossa saarnasi isoveljeni. Hän oli ehkä kuusivuotias. Hän nousi tuolin päälle ja kailotti: "Tehkää parannus, te syntiset!"

Lapset matkivat kaikkea aikuisten juttuja. Meidän pirtissä pidettiin hengellisiä kokouksia ja siitä veljeni sai inspiraatiota esityksiinsä. Lapset leikkivät kaikenlaista, leikkimökissä voi leikkiä vaikka kotia ja perhettä. Joskus olen huomannut, että meillä on tarve vielä aikuisina leikkiä.

Onko tavallista, että leikitään seurakuntaa? Minusta tuntuu, että uskonelämämme sisältää turhan paljon sellaista roolipeliä ja oikean uskon leikkimistä, jossa ei vielä ole tosi kysymyksessä. Kirkot ja herätysliikkeet tarjoavat tähän leikkimiseen inspiraatiota ja ovat jopa tyytyväisiä, kun kansa kiltisti leikkii heidän leikkejään.

On hyvä kokea elämässään sellaisia vaiheita, jolloin on tosi kysymyksessä. Niitä laaksonpohjia, niitä kriisejä, joiden keskellä on tarve huutaa Jumalan puoleen. Sellaiset kriisit puhdistavat sisäistä maailmaamme. Ne kasvattavat meitä kohti aikuisuutta. Paavali sanoo:

Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Gal.4:3.

Lapsen kaltaisuus voi olla hyvekin (puhtaus, vilpittömyys, herkkyys, avoimuus, luottavaisuus), mutta jos jäämme uskossamme lapsiksi, menemme helposti mukaan vallanhimoon, kilpailuhenkeen, ihmiskunnian tavoitteluun - mitä ne maailman alkuvoimat olivatkaan? Sorrumme helposti vihapuheisiin, toisten kampittamiseen ja muuhun, missä luonnollisen ihmisen tarpeet määräävät. Tarvitsemme Hengen ominaisuuksia ja niissä harjaantumista, jota myös aikuisuudeksi kutsutaan.

Kielen alueella koemme suuria haasteita. Tarvitsemme kasvua ja uskon harjoitusta, että puheemme voisivat olla rakentavia ja suullamme voisimme rohkaista muita eikä painaa alas. Uskon aikuinen muoto näkyy ja kuuluu siellä, missä kielemme on kurissa ja Henki hallitsee sanottavaa. Jumala on siitä luvannut meille palkinnon:

Tarkoitan tätä: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän ei mitenkään eroa orjasta vaikka onkin kaiken omistaja. Hän on huoltajien ja holhoojien alainen isänsä asettamaan määräaikaan asti. Gal.4:1-2.

Palkinto on siinä, että saamme vihdoin omistaa sen, mitä Jumala on luvannut meidän omaisuudeksemme. Saamme taivaallista pääomaa käyttöömme. Aikuisuuden tavoitteleminen on lopultakin vaivan arvoista.

Kiviä ilmassa?

Juutalaiset alkoivat taas kerätä kiviä kivittääkseen Jeesuksen. Joh.10:31.

Jeesus joutui maanpäällisen elämänsä loppupuolella vihamielisten ihmisten maalitauluksi. Häntä vainottiin ja hänen elämäntyötään häirittiin. Hän ei saanut rauhallisin mielin enää saarnata temppelin käytävillä, vaan häneen kohdistettiin fyysistä uhkaa. Kaikki tämä vaino huipentui sitten ristiinnaulitsemiseen. Näemme kuitenkin, että Jeesus vetäytyi välillä rauhallisempaan paikkaan:

Juutalaiset yrittivät taas ottaa Jeesuksen kiinni, mutta hän ei jäänyt heidän käsiinsä. Jeesus meni jälleen Jordanin toiselle puolelle, sinne missä Johannes aluksi oli kastanut kansaa. Hän jäi sinne joksikin aikaa... Joh.10:39-40.

Oletko sinä joutunut kokemaan ihmisten vihamielisyyttä? Joskus sössimme ihmissuhteissa ja joudumme omasta syystä selkkaukseen, mutta toisinaan joudumme ahdinkoon, koska palvelemme Herraa ja seuraamme häntä ristin tiellä. Saatamme huomata, kuinka tilanteemme kärjistyy samalla tavalla kuin Jeesuksenkin kohdalla. Alamme pelätä, miten oikein selviämme ihmisten vihasta. Kuinka tämä kaikki päättyy?

Niin, ristin tie päättyy ristille. Mutta yhdestä syystä emme ole silti epätoivoisia. Rohkeutta meille antaa tietoisuus, että Jeesus on kulkenut ristin tien alusta loppuun. Saamme seurata häntä hänen askelissaan, pitää hyvän omantunnon ja elää hengen täyteydessä. Muistamme kuinka Paavali ja kumppanit ylistivät Jumalaa vankityrmässä Filippissä, kun heidät oli ensiksi perusteellisesti piesty.

Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä. Ap.t.16:25.

Jos saamme sen armon, että jaksamme kärsimyksemme keskellä kiittää Jumalaa ja ylistää Herraa muiden kuullen, meidän uskollamme on suuri todistusvoima. Ihmiset kuuntelevat uskovia, jotka maksavat uskostaan hinnan. Jumala avaa ihmisten korvia, kun me laitamme kaiken luottamuksemme Herraan Jeesukseen.

Ollaan siis rohkeita. Ollaan päättäväisiä. Älkäämme arkailko, kun kivet lentävät. Olkaamme kiitollisia, kun saamme kokea samoja asioita kuin Mestarimme.

Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään... Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän. Ilm.2:10.

Nouse ylös

Mutta Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele." Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Ap.t.3:6-8.

Uskovina kaipaisimme nähdä ihmeitä ja merkkejä. Ikävöimme herätystä, jonka myötä Jumalan voitelemat sananjulistajat saarnaisivat niin että syntiset tulevat uskoon, sairaita paranee, halvaantuneetkin nousevat ylös. Mutta herätysten välillä on aina kuivia kausia, jolloin vastaavia voimatekoja ei tapahdu. Olemme nyt Suomessa pitkään kärsineet hengellistä kuivuutta.

Mutta eihän yllä oleva kertomus ramman miehen paranemisesta ole yksinomaan fyysistä todellisuutta. Siinä on myös vertauskuva siitä, mitä ihmisen sisimmässä tapahtuu, kun hänen uskonsa elpyy, kun hengellisen elämän lamaannus työnnetään syrjään, kun henki meissä herää eloon ja elämä virkoaa.

Vasta kun he kertoivat kaiken, mitä Joosef oli heille sanonut, ja kun Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi. 1.Moos.45:27.

Jaakob sai nousta elämänsä kuopasta ylös. Ensin hänelle kerrottiin tavallaan evankeliumia (Joosef elää), sitten hän näki ihmeen tapahtuvan (vaunut) ja elämä hänessä virkosi - toivo palasi, usko heräsi eloon. Sama kaava.

Tarvitsemme niitä, jotka tarttuvat käteen ja nostavat meitä. Jos hyvin käy, voimme olla niitä nostajia. Opetelkaamme rohkaisemaan ihmisiä puhumalla evankeliumia - muistaen että evankeliumi ei ole yksinomaan jokin Raamatusta poimittu sanallinen litania, vaan se on asenne, kyky osoittaa myötätuntoa. Se on ennen kaikkea rakkautta.

Jos siis koet olevasi kuopassa, että elämä on kohdellut kaltoin, ei kannata menettää toivoa. Jumala voi lähettää palvelijansa luoksesi nostamaan sinua. Jo se, että luet tätä, on Jumalan teko siihen suuntaan. Ota vastaan uusi toivo, tartu Jumalan lupauksiin, ota vastaan ihmeesi: saat nousta jaloillesi, saat kävellä, hypähdellä ja ylistää Herraa! Herra on voimallinen elvyttämään sinunkin uskonelämäsi.

Kasvun tielle

Amerikkalainen tv-pastori Joel Osteen kertoi olleensa vaimonsa kanssa vierailulla puutarhassa, jossa kasvoi erilaisia kaktuksia. Jotkut kaktukset olivat 10-20 metrisiä, mutta jotkut vain miehen korkuisia. Joel pohdiskeli vaimonsa kanssa, olivatko eri kokoiset kaktukset eri lajia. He saivat tietää, että eivät olleet. Ne olivat samaa lajia, mutta osa oli jäänyt pienikokoisiksi johtuen varjosta. Muut kasvit varjostivat - sekä aurinkoa että sadetta - ja katveen takia ei kasvu ollut edennyt parhaalla mallilla.

Siinä on tietysti hengellinen opetus. Emme aina ymmärrä oman kasvumme rajoja, vaan luulemme päässeemme niin pitkälle kuin mahdollista. Ovathan geenimme huonot, kasvuympäristömme epäsuotuisa eikä sukummekaan osaa tukea, seurakuntakin on surkea. Pastori on keskinkertainen työssään jne. - Siirrämme syyn ulkoisiin tekijöihin, vaikka se katve ja varjostus, joka haittaa kasvuamme, voikin olla oma valinta. Hyväksymme ystävyyteemme ihmisiä, jotka eivät edistä hengellistä elämäämme eivätkä tue meitä. Annamme panoksemme Jumalan valtakunnan työhön tukemalla toisia, joiden näky on "ihan muuta". Emme jaksaneet vaalia omaa näkyämme.

Veljeni kiusasivat minua, panivat vartioimaan viinitarhojaan. Omaa tarhaani en ehtinyt hoitaa. Laul.l.1:6.

Niinpä tarvitsemme pysähtymistä ja paluuta ydinasioihin: evankeliumiin ja Jeesuksen rakkauteen, joka kerran kosketti niin syvältä minuakin. Tarvitsemme Herran läheisyyttä, Pyhän Hengen voitelua. Tarvitsemme oman näkymme löytämistä uudelleen. Tarvitsemme keskittymistä siihen, mitä Herra on meille uskonut, määrätetoisuutta mennä uskossa sitä kapeaa polkua, jolta muiden työn hohdokkuus välillä meitä eksyttää sivuun.

Niinpä haluan muistuttaa sinua siitä, miten Jeesus sinua rakastaa. Hän rakastaa kuin omaa lastaan. Hän kannustaa ja rohkaisee. Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen! Laul.l.4:7. Et ole keskinkertainen, et ole huonolahjainen, et ole ynnämuu - sinä olet valittu, sinä olet arvokas, sinun kutsumuksesi on tärkeä, sinun onnistumisesi merkitsee Herralle paljon, sillä hän luottaa sinuun. Jos et vielä yllä parhaimpaasi, hän kannustaa sinua eteenpäin. Hän rohkaisee sinua jättämään taaksesi sen, mikä haittaa kasvuasi:

Jätä Amanan huiput, jätä Senirin ja Hermonin laet, leijonien lymypaikat, pantterien vuoret! Laul.l.4:8.

Sinun kasvullasi ei ole rajaa, mutta kasvu on aina hidasta. Kasvua tapahtuu päivittäin, vähän kerrallaan. Tule siis pois muiden varjosta. Siirry pois kuivasta paikasta puron varteen, isojen puiden katveesta kirkkaaseen aurinkoon. Herra siunaa vielä sinun elämääsi ja palvelutyötäsi.

Tulenkestävä

Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta. Jes.43:2.

Sadrak, Mesak ja Abed-Nego joutuivat maksamaan uskostaan hinnan, kun he eivät suostuneet kumartamaan kultaista kuvapatsasta. Heillä oli usko, joka ei murtunut vastustuksen edessä. Nämä kolme miestä olivat vakaumuksellisia ja olivat valmiita kuolemaankin vakaumuksensa puolesta. He saivat kokea ihmeen:

Satraapit, käskynhaltijat, maaherrat ja kuninkaan hovimiehet kerääntyivät paikalle katsomaan miehiä ja havaitsivat, että tuli ei ollut pystynyt heihin: heidän partansa ja hiuksensa eivät olleet kärventyneet, heidän vaatteensa eivät olleet lainkaan vahingoittuneet, eikä heistä edes lähtenyt savun hajua. Dan.3:27.

Kuinka vahva sinun vakaumuksesi on? Oletko valmis seuraamaan Jeesusta uskon tiellä, kun helvetin voimat yrittävät horjuttaa sinua?

Sinähän olet säilyttänyt hyvän omantunnon, vaikka vastustajasi ovat kaivaneet esiin luurankoja sinun kaapistasi. Sinä tiedät, että olet saanut syntisi anteeksi ja ennen uskoon tuloasi tapahtuneilla asioilla ei ole sitä merkitystä, jota vastustajat yrittävät esittää.

Sinä olet joutunut kokemaan häväistystä, kun vastustajasi levittävät sinusta perättömiä puheita. Keksittyjä tarinoita, suoranaisia valheita he puhuvat. He levittävät yksityisyyttäsi loukkaavia tietoja - joitain tosiakin - eivätkä ymmärrä, että sellainen on rikoslaissa määritelty rikokseksi - onhan heidän tarkoituksensa vain mustamaalata sinua ja pilata maineesi. He ovat avanneet kaikki padot ja yrittävät hukuttaa sinut pahojen puheiden alle, tukehduttaa parjauksen ja pahanpuhumisen keinoin. Heiltä et saa myötätuntoa vaan armotonta kohtelua. Heitä ohjaa koston henki. He stalkkaavat elämääsi, urkkivat ja nuuskivat, josko löytäisivät siitä jotain moitittavaa. He ovat sielunvihollisen asialla.

Sinä saat kiittää Vapahtajaasi, ylistää taivaallista Tuomaria, joka on koko sydämellään puolellasi. Hän osoittaa sinut syyttömäksi. Hän lunastaa sinut lapsekseen. Lopultakin olet sitä, mitä olet aina uskonut - hänen morsiamensa!

Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Saatana on sulkeva muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän. Ilm.2:10.

Hengen silmät ja korvat

Jeesus vastasi: "Katso nyt näitä mahtavia rakennuksia. Kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle." Mark.13:2.

Luonnollisin silmin katsottuna temppeli oli komea rakennus. Jeesus katsoi sitä hengen silmin.
Oletko sinä huomannut tämän kahtiajaon? Oletko koskaan ihmetellyt ihmisten reaktioita, kun he näkevät ulkonaiset asiat, mutta eivät huomaa sisäistä todellisuutta, joka kumoaa ulkonaisen. Melkein kaikissa asioissa on nämä kaksi puolta. Joku sanoo: "Asia on näin", ja sinä voisit lisätä siihen: "Mutta Raamattu sanoo…"

Yksi kuuntelee puhetta luonnollisin korvin, toinen kuulee hengen sanat. Henki vahvistaa Jumalan sanat, mutta voi jyrkästi kieltää ihmisviisauden. Jopa uskovat voivat eksyä ajattelemaan sielunvihollisen tarjoamalla mallilla. Hän on ovela. Jeesuksen aikana uskonnollinen eliitti oli pahasti eksyksissä, ylpeytensä lumoissa, oman asemansa ja kunnianhimonsa huumaama. Hengellinen ihminen voi pysähtyä ihmettelemään nykyäänkin, kuinka ihmeessä he osaavat olla niin fariseuksia ja saddukeuksia…

On tärkeää, että uskomme on ankkuroitu Jumalan sanaan ja meillä on sisäinen opettaja - Pyhä Henki - selittämässä meille sanaa koko ajan. Korona ei siihen rakoon pääse. Pandemian takia jumalanpalveluksia on voitu joutua perumaan, mutta sydämen temppelissä voi Jumalan palveleminen jatkua häiriöttä.

On tärkeää, että elämme sillä syvemmällä tasolla, missä Jumalan totuus kohtaa meidät. Sillä tasolla, missä ymmärrämme syvempiä merkityksiä, pureudumme asioiden todelliseen luonteeseen. Näemme asiat oikein, kuulemme mitä henki puhuu. Kun harjaannumme tässä, meitä on vaikea eksyttää.

Jolla on korvat, se kuulkoon! Mark.7:16.