Sydän täynnä onnea

Kun minä kutsuin, te ette vastanneet, kun minä puhuin, te ette kuunnelleet vaan teitte sitä, mikä on minun silmissäni väärää, ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani. Sen tähden Herra, minun Jumalani, sanoo näin: - Minun palvelijani saavat syödäkseen, mutta te näette nälkää, minun palvelijani saavat juodakseen, mutta te kärsitte janoa, minun palvelijani iloitsevat, mutta teidän osanne on häpeä, minun palvelijani riemuitsevat sydän täynnä onnea, mutta te huudatte sydän tuskaa tulvillaan ja valitatte mieli murtuneena. Jes.65:12-14.

Eipä kuulosta kauhean rohkaisevalta. Mutta juuri, koska sinä olet vastannut kutsuun ja kuunnellut, kun olen puhunut, sinä et joudu tuomion alaiseksi, vaan sinä perit siunauksen. Sinä olet tullut tunnetuksi Herran palvelijana ja sen vuoksi sinä erotut valtavirrasta. Niinpä sinä saat syödä Herran pöydästä, sinä et joudu näkemään nälkää etkä kärsimään janoa, vaan saat juoda elävien vetten lähteistä ja iloiten ammentaa raikasta vettä ja sammuttaa janosi. Sinä saat riemuita sydän täynnä onnea, sillä sinä olet uskollasi voittanut omaksesi elämän.

Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Jes.65:17.

Sinä saat iloita kaikesta, mitä Jumala luo sinua ja perhettäsi varten. Sinä saat asua uudessa Jerusalemissa, riemuita yhdessä muiden pelastettujen kanssa ja kiittää Herraa alati. Hänen kaikenlainen hyvyytensä ympäröi sinua. Sinun ei tarvitse enää itkeä eikä valittaa ja sinun vesasi pysyvät luonasi ja heidät tunnetaan Herran siunaamana sukuna.

Sinä saat rukoilla ja Herra vastaa sinulle. Hänen vastauksensa ei viivy, vaan saat vastauksen jo ennen kuin ehdit lauseesi loppuun.

Kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään minun pyhällä vuorellani, sanoo Herra. Jes.65:25.

Laupeutta peliin

Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Matt.7:2.

Tuomitseminen on tyhmintä huvia, mitä ihmiset harrastavat. Syyllistyn kyllä siihen itsekin. Tuomitseminenhan osaa kätkeytyä arvosteluun, ilkeisiin vihjauksiin, uskonnolliseen hurskauteen, besserwisser-asenteeseen, epäluuloon ja muuhun, mikä ei välttämättä kuulosta tuomitsemiselta. Yritän ottaa esimerkkejä omasta elämästäni tai muuten vaan läheltä nähdystä elämänmenosta.

Lukiolaisena harrastin valokuvausta ja valokuvien itse kehittämistä. Ostin filmin kehitysromppeet ja suurennuskoneen. Paikallinen valokuvausliike tuli tutuksi ja sitä hoitanut yrittäjä myös. Olin jo aika kokenut kehittäjä, kun tarjouduin kehittämään myös erään sukulaiseni kinofilmin. Siinä oli kuvia hänen pienistä lapsistaan. Olin aika järkyttynyt, kun filmi jäi kehityksen jälkeen vaaleaksi ja kuvat tuskin erottuivat. Syytä etsittäessä todettiin, että kehitinlitku oli ollut vanhaa jo ostaessa. Myöhemmin kuulimme, että kyseinen yrittäjä, joka oli ilmeisesti myynyt tahallaan vanhaksi käyneitä materiaaleja, oli tehnyt konkurssin ja sen lisäksi itsemurhan. Mutta ensi alkuun minä sain syyt päälleni.

Toinen tapaus liittyy myös teknisiin asioihin. Pidimme taidenäyttelyä porukalla ja minä tein sille nettisivut. Jotkin kuvat tulivat liian vaaleita - sama ongelma palasi tavallaan vaivaamaan uudestaan - ja minä sain taas syyt päälleni. Lopulta paljastui, että minun tietokoneeni näyttö oli valovoimaltaan vain noin 80% muiden näytöistä, joten olin lisännyt valoa joihinkin 'pimeisiin' kuviin. Nämä kuvat näyttivät sitten liian valoisilta muiden koneissa. Joku oli kirjoittanut esitteeseen, että tauluni olivat 'maalaluksia'. Sain siis suorat (jopa julkiset) pyyhkeet asiasta, vaikka syy oli tekninen. Enhän olisi voinut lähteä satojen kilometrien päähän tarkistamaan, miltä kuvat näyttävät muiden koneissa. Näin helposti voimme saada tuomion asiasta, joka on syntynyt vahingossa ja tahattomasti.

Eräs nuorimies epäonnistui opinnoissaan ja kun opiskelu ei sujunut, hän alkoi käyttää alkoholia. Liika juominen taas kostautui siten, että tyttöystävä jätti. Syöksykierre paheni ajan kanssa, hän syrjäytyi ja lopulta päätyi itsemurhaan, kun syytti itseään kaikista elämänsä virheistä.

Jotkut ihmiset ovat vainoharhaisia. He sairastavat sellaista taipumusta, että he kokevat muiden tekevän heille tahallaan jäynää, vaikka mitään tahallista ei olisi tapahtunut. Kuinka siunattua olisikaan parantua kaikesta vainoharhaisuudesta! Emme jakelisi tuomioita syyttömille. Jos jonkin liiketoimet eivät kannata, voisimmeko ymmärtää hänen ahdinkoaan? Koronan takia on Suomessa nyt monia yrittäjiä, jotka painivat konkurssiuhan alla. Jos joku ei jaksa opiskella, voisimmeko osoittaa sen verran hänelle laupeutta, että emme ajaisi häntä epätoivoon? Jos joku ei pysty olemaan töissä, syystä tai toisesta, auttaisiko käydä moittimassa ja tuomitsemassa?

Tähän tuomitsemisen välttämiseen liittyy vahva rohkaisu: kun olet armollinen muille, sinuakin kohdellaan armollisesti. Loppujen lopuksi on niin, että saamme omista laiminlyönneistämme, vääristä ja pahoista teoistamme yhtä armollisen tai armottoman tuomion kuin olemme toisille antaneet. Kristukseen turvautuminen voi auttaa paljonkin, mutta silloinhan armon tulee kulkea molempiin suuntiin (Matt.6:14-15).

Näin sanoo Herra Sebaot: - Tuomitkaa oikein, osoittakaa toinen toisellenne hyvyyttä ja laupeutta. Sak.7:9.

Vanhoja valokuvia värittämässä

Nykyään on olemassa ohjelmia, jotka osaavat värittää vanhoja mustavalkoisia värikuvia. Näitä ohjelmia voi käyttää tietokoneella kuka vaan. Minä olen käyttänyt lähinnä sukutieto-ohjelmistostaan tunnetun My Heritage - organisaation ohjelmaa, jonka he ovat tilapäisesti antaneet ilmaiseksi yleisön käyttöön. Onneksi minulla on paljonkin digitoituja mustavalkokuvia koneellani.

Jotkut kuvat värittyvät hyvin ja elävöittävät ihmisiä ja maisemia. Jotkut taas värittyvät päin seiniä. Esimerkiksi talon käytössä ollut traktori näyttää väritettynä ruostekasalta, vaikka se oli sininen ja pyörän vanteet olivat oranssit. Kaipaisin työkalua, jolla voi kertoa jonkin värin tiettyyn kohtaan. Tippa sinistä traktorin kuoressa voisi sitten värittää traktorin kokonaan siniseksi. Entä sotilaiden univormut? Ohjelmalla ei ole hajuakaan Suomen armeijan kauluslaatoista eikä ratsuväen punaisia housuja tarvitse toivoakaan. Värejä voi tietysti parannella, mutta oli vähän hankalaa tehdä esimerkiksi edesmenneestä serkustani maavoimien alikersantti. Kauluslaatasta tuli kylläkin liian räikeän vihreä.

Mutta yleensä värit elävöittävät kuvan, nostavat muistot mieleen kuin eilisen päivän ja joskus kuvasta löytää sellaista, mitä ei ole ennen huomannut. En tiennyt aikaisemmin yhtään kuvaa, missä isäni olisi hymyillyt. Nyt löysin sellaisen. Kuvia väritellessä voi vierähtää tovi. Voi käydä, että en huomaa ajan kulumista, kun kuljeskelen lapsuuteni ympyröissä, tuttujen maisemien keskellä ja unohdun menneeseen aikaan.

Mutta samalla huomaan, että tämä kuvien värittäminen, joka melkein tekee ihmisistä eläviä ja melkein saa heidät puhumaan, on samanlaista kuin Raamatun selittäminen. Jos osaan tulkita Raamattua oikein ja kuvata tilanteita Hengen antamalla taidolla, voi kuva yhtäkkiä alkaa elää väreissä, ihmiset liikkua ja puhua, tuuli puhaltaa puissa, myrsky nousta järvelle - ymmärrätkö?

Enhän minä sitä tee, sen saa lukija aikaan, jos Pyhä Henki sen inspiroi. Ehdottomasti tarvitaan Hengen innoitus myös sanan vastaanottamiseen. Joskus tuon esiin jotakin vähän erheellisesti, saatan värittää väärin - silloin tarvitaan lukijan taitoja korjata väärän värinen kohta oikeisiin väreihin. On tärkeää käyttää Raamatun palettia (selittää Raamattua Raamatulla), oma paletti voi tuottaa kuvaan räikeitä sävyjä.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta harrastaa vanhojen kuvien värittämistä, mutta kaikilla on mahdollisuus ottaa Raamattu käteen ja tehdä siitä itselleen 'värityskirja'. Kun tutkimme sanaa ja luemme sitä paljon, se alkaa elää - se saa värit. Kristuksesta tulee läheinen ja elävä persoona. Jos Raamattu alkaa tylsimään, pitää lisätä sen lukemista, ei vähentää.

Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Ap.t.2:42.

Laajenna rajasi

Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Joh.17:14.

Osamme on olla maailmassa, mutta ei maailmasta. Mutta maailman paine on niskassamme jatkuvasti. Jos herpaannumme, maailman virta vie helposti mukanaan. On myös mahdollista, että meille vaivihkaa opetetaan, että kristilliseen elämäntapaan kuuluu mukautuminen, että ei sanota vastaan, ei kapinoida ja asetuta vastahankaan. Jos me mukaudumme ympäröivän yhteiskunnan normeihin, meistä voi tulla konformisteja, jolloin mukaudumme enemmistön mielipiteisiin, arvoihin ja käyttäytymiseen.

Olen nähnyt sellaisia uskovia, joiden mielipiteitä määrää enemmistö. He väheksyvät kaikenlaista toisinajattelua, eriseuraisuutta ja irtiottoja. Joukkovoima on jotakin, yksilöt saavat piipittää mitä haluavat, mutta eihän sitä piipitystä kukaan kuuntele. Pahinta, mitä näille ihmisille tapahtuisi, olisi marginaaliin joutuminen. Uskovina heidän jumalansa on seurakunta ja kirkko, sillä he seuraavat uskossaankin ihmisiä ja haluavat seurata aina enemmistön pyrkimyksiä.

Siinä voi kuitenkin käydä niin, että marginaalin sijasta joutuu keskelle massaa, johon sulautuu. Persoonallisuus muovautuu massan mukaiseksi ja ihmisestä tulee mahdollisimman keskiverto. Mielipiteet ovat enemmistön, suu suoltaa lainattuja sanoja, vaatteetkin ovat muodin mukaiset, puheenparsi heijastaa aina kultaista keskitietä. Omaa vakaumusta ei ole, vakaumus poimitaan mediasta päivittäin, jos ei pastorilta löydy kantaa asiaan. Mitä juuri nyt arvostetaan suuren yleisön keskuudessa, sitä pidetään arvossa meilläkin.

Niin, voidaan kysyä, mihin sijoitun tällä akselilla, jonka ääripäinä ovat konformistit ja toisessa päässä omapäiset toisinajattelijat. Ehkä se oma asemointi kannattaa miettiä hyvin ja huomioida oma persoonallisuus ja uuden liiton mukaiset kristilliset arvot. Suosittelen, että et jää siihen laatikkoon, johon ihmiset sinut sulkevat, vaan olet päättäväinen rajojen rikkoja ja ulos murtautuja. Sinun tulee asettaa itsellesi uudet mittapuut ja pyrkiä kaikin voimin pois keskinkertaisuudesta ja virran mukana seilaamisesta. Sinun tulee kuunnella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä. Kun Jumala sinua kasvattaa, sinä löydät paitsi Kristuksen myös itsesi. Sinä löydät tien, joka on sinua varten, sinun onnellisuuttasi varten, siunauksien perimistä varten - kaiken kaikkiaan tien taivasta varten.

Siitä lähtien, kun saimme tästä kuulla, mekin olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon. Kol.1:9.

Läpimurto hengessä

Siinä maassa, johon menette, on vuoria ja laaksoja, ja siellä sateet kastelevat maan. 5.Moos.11:11.

Harva ehkä tulee ajatelleeksi, että tässä Raamatun jakeessa kerrotaan, minkälaista uskoon tulleen hengellinen vaellus on oleva tänäkin päivänä - vuoria ja laaksoja. Joskus sateitakin.

Ei ole helppo tyhjentävästi selittää, mikä uskonelämässä on laakso ja mikä vuori. Jos joku ei tätä intuitiivisesti ymmärrä, hengen vaikutuksesta käsitä, niin vaikea sitä on vääntää rautalangasta. On niitäkin, jotka tajuavat heti.

Yleensä vaellamme laaksossa, kun jokin koettelemus meitä rasittaa, kun mieli on alamaissa, kun sairaus kiusaa, kun työttömyys iskee, kun velat painavat, kun yksinäisyys vie elämänhalun, kun vihollinen syyttää. Voidaan puhua myös rististä, kuljemme via-dolorosaa, kärsimme ja kipuilemme. Mutta kuten olen muistaakseni todennut, risti on laturi, jossa meihin ladataan hengen voimaa.

Daavidin elämässä oli paljon vastoinkäymisiä, joiden kautta hän latasi itseensä hengen voimaa. Hänen taistelunsa Goljatia vastaan ja hänen pakonsa Saulin hovista, hänen tappionsa ja voittonsa - ne ovat kuin jännityselokuvasta. Ne ovat hänen elämänsä vuoria ja laaksoja. Voidaan liittää niihin hänen ongelmansa myös omien lastensa kanssa.

Kerran filistealaiset leiriytyivät Refaiminlaaksoon - jättiläisten laaksoon - ja kävivät taistelurintamaan Daavidin joukkoja vastaan. Daavid kysyi Herralta: "Lähdenkö filistealaisia vastaan? Annatko heidät minun käsiini?" Herra vastasi hänelle: "Lähde! Minä annan filistealaiset sinun käsiisi." 2.Sam.5:19. Daavid sai voiton, oikeastaan murskavoiton taistelussa, joka kaikesta päätellen tapahtui Baala -nimisen kaupungin liepeillä (ehkä sama kuin Kirjat-Baal). Daavidin voitosta sanotaan: Daavid tuli Baal-Perasimiin, löi siellä filistealaiset ja sanoi: "Herra on murtanut viholliset minun edestäni niin kuin vedet murtavat padon." Tämän vuoksi paikka sai nimen Baal-Perasim. 2.Sam.5:20. Toisin sanoen Daavid antoi tuolle koko seudulle uuden nimen "Baalan läpimurto".

Laaksot voivat olla vaikeita vaiheita elämässämme, kun sairaus kurittaa, kun raha-ongelmat vaivaavat, kun rakkauselämässä ei mikään onnistu, kun seurakuntakin vain vainoaa. Mutta kun lataus näyttää 100%, voi yhtäkkiä tapahtua järisyttävä läpimurto hengessä. Odottamatta tapahtuu ihme, suuri muutos, Jumalan ilmestyminen, merkittävä voitto, ratkaiseva läpimurto.

Merkittävää on myös se, uskotko sinä, että Jumala voi kääntää sinun tappiosi murskavoitoksi. Ei-tästä-mitään-tule-asenne voi pilata läpimurtomahdollisuudet. Toisaalta myönteinen asenne ja Jumalan odottaminen voi suuresti auttaa. Kun sinä otat taisteluasenteen ja käyt uskon hengessä vihollista päin, voi olla, että jättiläiset, jotka sinua uhkasivat, pötkivät pakoon. Samalla sinä osoitat heidän jumalankuvansa vääräksi (jae 21). Sinä saat nousta vuorelle, jonka laelta sinä hallitset aluettasi.

Jos Daavid antaa meille näitä vihjeitä menestykseen ja Jumalan siunausten omistamiseen, paljon enemmän saa aikaan Kristus. Mennään siis oppilaan tavoin kuuntelemaan häntä.

Jumalan armon varassa

Mutta minä olen kuin viheriöivä oliivipuu Jumalan pyhäkössä. Alati minä luotan Jumalan armoon. Herra, minä kiitän sinua ikuisesti siitä mitä olet tehnyt. Minä luotan sinun nimeesi, sillä sinä olet hyvä omiasi kohtaan. Ps.52:10-11.

Psalmi 52 ilmentää Jumalan palvelijan uskoa tilanteessa, jossa häntä parjataan. Parjattu ihminen helposti alkaa miettiä, miten puolustautuisi. Luonnollinen ihminen käy vastahyökkäykseen ja selittää oman versionsa tapahtumista ja sitten, kun tunteet kuumenevat, solvaa vastapuolta.

Jumalan ihminen sen sijaan luottaa Herraan. Hänen uskonsa todistaa hänelle, että vielä Jumala ilmestyy ja puolustaa häntä. Vaikka juuri nyt näyttää siltä, että Jumala ei tee mitään, tulee aika, kun hän toteuttaa lupauksensa. Onhan hänen lupauksensa syyttä syytetylle ja kaikille omilleen tämä:

Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko. Ps.37:6.

Niinpä Hengen antama ohje meille kaikille on tällainen: Säilytä malttisi. Pidä kielesi kurissa. Älä puolusta itseäsi, anna Jumalan puolustaa sinua. Vahvistu uskossasi ja jätä Jumalalle tilaa toimia sinun puolestasi. Hän odottaa, että sinä luotat häneen. Hänen armonsa sinua kohtaan riittää kyllä vaientamaan pahat kielet ja sinä saat luottavaisena rukoilla:

Kääntyköön vihollisteni pahuus heitä itseään vastaan. Herra, sinä olet uskollinen, vaienna heidät! Ps.54:7.

Kuinka kallisarvoinen koulu onkaan uskon koulu. Kuinka arvokkaan diplomin sieltä saakaan, kun oppii läksynsä! Ylösnousemusvoiman osallisuus voi alkaa uskon kautta tuntua luissa ja ytimissä. Syvä rauha valtaa Herran omien sydämet, runsas kiitos purkautuu heidän suustaan. Heidän päähänsä lasketaan kerran kirkkauden kruunu.

Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa. Room.8:30.

Alaston mutta vapaa

Silloin ne, jotka olivat Jeesuksen kanssa, jättivät hänet ja pakenivat. Jeesuksen mukaan oli lähtenyt nuori mies, jolla ei ollut yllään muuta kuin pellavainen vaate. Hänet otettiin kiinni, mutta hän riistäytyi vaatteestaan ja pakeni alasti. Mark.14:50-52.

Johannes Markus oli Jeesuksen opetuslapsi, joka sai läheltä seurata eräitä Jeesuksen maanpäällisen elämän vaiheita. Myöhemmin hän sai olla mukana Paavalin tiimissä. Yhteistyö Paavalin kanssa säröili pahasti, mutta Markuksen nöyrä luonne sai lopulta palkinnokseen Paavalinkin kehut: Ota Markus mukaasi, sillä hänestä olisi minulle paljon apua. 2.Tim.4:11.

Markus kirjoitti Markuksen evankeliumin ja laittoi oman 'profiilikuvansa' tekstinsä yhteyteen. Monet liittävät Facebookin profiilikuvaan erilaisia hauskoja karikatyyrejä itsestään ja minusta Markuksenkin profiilikuva - alasti yönselkään pakeneva nuori mies - on vähän karrikoitu omakuva. Se antaa mielikuvan nöyrästä luonteesta, joka uskaltaa tuoda esiin oman elämänsä tappion hetkiä, jopa vähän nauraa itselleen.

Mutta miksi Markus ylipäätään oli Getsemanessa? Raamattu ei suoraan kerro, mutta voidaan spekuloida, että hän oli kärkkymässä maksua siitä illanvietosta, joka oli vastikään päättynyt yläsalissa - hänen äitinsä omistaman ravitsemusliikkeen juhlasalissa. Maksu olisi hoitunut saman tien, jos Juudas olisi ollut paikalla. Mutta Juudas oli häipynyt ja Markus odotti tapaavansa hänet roikkumalla mukana opetuslasten seurassa. Voimmehan me tietysti hengellistää Markuksen läsnäolon ja nähdä hänen ensirakkautensa Jeesukseen vaikuttaneen sinä yönä, mutta joskus on parempi nähdä ihminen alastomana - ilman kauniita hengellisiä vaatteita. Sen Markus itse varmistaa meille.

Niinpä opimme Markukselta arvokkaita asioita. Opimme nöyrää asennetta ja uskallamme katsoa itseämme peilistä ja muistaa ne vaikeat hetket, jolloin emme olleet ihan kunniamme kukkuloilla. Ne koetuksen hetket, joita häpeämme, haluaisimme unohtaa. Mutta Markus on rehellinen tyyppi, hän ei kaunistele asioita. Hän on myös sitkeä. Joskus hänellekin tulee hetkiä, jolloin hän haluaa luovuttaa (Ap.t.15:38). Joskus hän ei kerta kaikkiaan jaksa suorittaa, vaan vetäytyy omiin oloihinsa, sinne mukavuusvyöhykkeelle, joka Markuksen kohdalla taisi olla se hänen äitinsä ravitsemusliike siellä Jerusalemissa. Siellä hän tiesi, mitä piti tehdä, eikä loputon koti-ikävä painanut. Paavalin kanssa samassa tiimissä oli vaikea tietää, mitä milloinkin vaadittiin. Paavalin komentelu tuntui välillä mielivaltaiselta - luulenpa.

Mutta Markus ponnahtaa esille jälleen kuin vieteriukko. Hän kirjoittaa muistiin Jeesuksen elämän ja palvelutyön pääkohdat esitykseksi, joka tunnetaan Markuksen evankeliumina. Hän tekee sinnikkäästi evankeliumin työtä, jonka esimerkki innoittaa muitakin. Markus ei jäänyt murehtimaan menneitä. Jos joitain takaiskuja tulikin, hän nousi jaloilleen ja teki parhaansa Kristuksen palvelijana. Hän oli korvaamaton kannustaja myös serkulleen Barnabakselle, kuten Barnabas oli ollut hänelle. Jos Paavalin kanssa ei oikein ollut kemiaa, niin serkkujen kesken sitäkin enemmän.

Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. Room.15:5-7.