Uskon dynamiikka

Mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. Ap.t.14:9.

Jos voisimme kokea saman tilanteen, huomaisimmeko, että kaverilla on uskoa paranemiseen? Näemmekö jonkun ilmeestä, onko hänellä uskoa - tai jalkaterän asennosta?

Pyhä Henki antaa sellaistakin näkökykyä tarpeen mukaan, luulisin. Mutta miten se usko ylipäätään syntyy? Joskus Raamatussa usko vaikuttaa syntyvän hetkessä, joskus taas uskon kehittyminen vaatii pitkän ajan. Lapsen usko on välittömästi toimivaa, mutta moni asia vaatii aikuisen uskoa. Usko voi vaatia tietyn hengellisen kasvun, määrätyn kypsymisvaiheen. Jeesus käyttää monia vertauksia, joissa sato kypsyy, vilja tulee korjuukuntoon, viinirypäleet poimitaan.

Lapsuuden kotini puutarhassa oli omenapuita ja minullakin ihan nimikkopuu. Siinähän oli parhaat omenat, selvä se. Mutta oli vaikea odottaa raakileiden kypsymistä. Heti piti maistaa, kun vähän raakile kasvoi kokoa. Eihän se ollut syötävää vielä pitkään aikaan, ripulin siitä vain sai. Syksymmällä, kun kypsimpiä omenia saattoi jo syödä, niissä oli usein matoja. Uskon laita on samoin: kasvulle on annettava aikaa ja vihollinen laittaa aina sormensa peliin.

Niinpä yritämme olla kärsivällisiä, emme heti heitä kirvestä kaivoon, jos jonkun usko ei toimi. Jos joku ei parane, jos jokin side ei katkea, jos elämänkumppania ei ilmaannu, jos uskoontulo kestää, jos herätys viipyy. Me pidämme mielessämme kasvun mahdollisuuden, uskon hitaan kypsymisen. Vahvistamme uskoa Jumalan sanalla ja rukoilemme tavoitteeseen pääsemistä. Tiedämme, että Jumala voi tehdä ihmeitä, hän ei ole kuuro eikä jätä meitä huomiotta, hän on uskollinen. Kun rukouksen malja on täynnä, kun kasvukausi on ohi, hän voi yllättäen antaa ihmeellisen vastauksen.

Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta. Matt.17:20.

Lopulta uskon on määrä ikään kuin kiteytyä pieneen siemeneen, joka kylvettäessä alkaa itää ja tuottaa uskon hedelmää. Jokainen pieni taimi, joka maasta ponnistaa valoon, on Jumalan ihme. Se on sitä luonnossakin, saati sitten hengellisessä elämässä.

Tarvitsemme vahvaa sisäistä Jumalan elämää, tervettä uskoa, joka kypsyttää sisällämme taivaallisia siemeniä. Jumalan elävä sana on aina sellaisen siemenen kantasoluna, mutta sana ei vielä sellaisenaan aina toimi, ei edes ääneen lausuttuna, vaan se vaatii ensin sanan vapauttamista muuttamaan meitä sisäisesti. Sanan pitäminen totena ei vielä merkitse ihmeen tapahtumista. Tarvitaan Kristuksen sana, sen kuuleminen, uskon kuuliaisuus Kristukselle. Jeesuksen seuraamisessa sana tuottaa hedelmää.

Tämän vuoksi emme pidä ihanteena sanan opettamista ulkolukuna ja opin korostamista. Tarvitaan sydämen sitoutuminen sanaan. Hyvä julistus tuo esiin sanan profeetalliset ulottuvuudet ja siitä syntyy elämyksiä, vahvoja tunteita, kiintymistä Kristukseen - ja toisiin uskoviin. Sellaisessa ilmapiirissä usko vahvistuu. Tässä hengellinen yhteisö - seurakunta - voi olla suureksi hyödyksi.

Lakkaamatta me kiitämme Jumalaa siitäkin, että kun julistimme teille Jumalan sanaa, te ette ottaneet sitä vastaan ihmisten sanana vaan sinä mitä se todella on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä uskovissa. 1.Tess.2:13.

Hänen rakkautensa kantaa

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Gal.2:20.

Paavalin väittämä kuulostaa rehvakkaalta: "Kristus elää minussa". Arastelisin itse niin todeta. Koen, että minulla on vielä matkaa siihen pisteeseen. Mutta tuon seuraavan lauseen allekirjoitan mielelläni: "Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani." Siinä on lyhyesti uskon ydin. Jeesus rakastaa minua. Se on rakkautta, joka kantaa, joka ylläpitää mielenterveyttäni, joka antaa voimaa elää kaikkien vastuksien keskellä. Se kuittaa minun omat vikani ja vihaisten ihmisten väärät syytökset.

Ihmiset etsivät rakkautta toisiltaan ja se on luvallista. On luonnollista etsiä parisuhdetta ja tavoitella onnellisuutta rakastavan ihmisen rinnalla. Mutta jos pysähdymme sinne Sykarin kaivolle (Joh.4), jonne Jeesuskin pysähtyi, löydämme sieltä naisparan, joka on etsinyt rakkautta pienen ikänsä. Viides mies menossa ja aina vaan sama kierre jatkuu. Parisuhde ei tyydytä sydämen janoa, joka ikävöi kestävää ja uskollista rakkautta.

Rakkauden jano - siinä ihmiselon keskeisin pyrkimys. Jeesus ymmärtää hyvin Sykarin kaivolla kohtaamaansa naista ja tarjoaa hänelle ikuista rakkautta. Jeesus kuvailee sitä lähteeksi. Hyväkin kaivo voi kuivua, mutta Jumalan rakkauden lähde kumpuaa elämää, joka tulvii taivaan Isän sydämeltä. Ei se ole samanlaista kuin maallinen rakkaus, mutta se on rakkautta, joka tyydyttää ihmisen syvimmän kaipauksen. Jumalan syli on enemmän kuin ihminen osaa kaivata. Kun ihminen lähestyy Jumalaa rukoillen Hengessä ja totuudessa, hän saa kokea unelmiensa täyttymyksen.

Lyhyen keskustelun kautta Vapahtaja neuvoo oikean lähestymistavan Sykarin kaivon naiselle. Rakkauden kaipuussa kannattaa pysähtyä Jumalan rakkauden lähteelle. Vain Vapahtaja, kaikkien ihmisten Pelastaja, voi olla vastaus siihen syvään kaipuuseen, jonka itse Jumala on asettanut sydämeemme.

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. Ef.3:20-21.

Jumalan monet kasvot

Tai voisihan sitä kutsua monimuotoisuudeksi, joka ilmenee luonnossa - kuten ympäristönsuojelijat tietävät - mutta myös kaikessa muussa taivaan alla, myös ihmiselämässä. Jos katselemme Raamatun henkilöitä ja valikoimme sieltä esiin hurskaat ja jumaliset ihmiset, emme löydä mitään yhtenäistä joukkoa, vaan hyvin kirjavan joukon ihmisiä, joista osa on suorastaan omituisia henkilöitä.

Kiistämätön tosiasia on, että Jumala rakastaa luotujaan. Jumala rakastaa vaihtelevuutta, erilaisuutta, omaperäisyyttä. Hän on luonut varsin monta erilaista kasvia, erilaista koppakuoriaista, erilaista lintua, erilaista villieläintä, erilaista tähteä, erilaista galaksia... Koko kaikkeus on täynnä mitä erilaisimpia luomuksia. Viimeksi totesin tämän, kun katselin Hubble-teleskoopin ottamia kuvia. Mikä valikoima erilaisia galakseja, erilaisia sumuja. Minä vain katson suu auki ja ainoastaan tunnen itseni pieneksi ja tyhmäksi.

Mutta yksi asia on varma: sinä olet erilainen, ainutlaatuinen luomus, omanlaisesi persoona. Sinulla on varmaan vähän omanlainen uskokin, jossa on persoonalliset painotukset. Sinulle tärkeät asiat eivät aina ole tärkeitä toisille. Sinun lahjasi ovat yksilölliset. Sinä toteutat uskoasi vähän eri lailla kuin moni muu. Et ole keskiverto.

Jos kärsit erilaisuudestasi vähääkään, saat uskoa, että sinussa ei ole mitään vikaa. Olet Jumalan taidonnäyte, Luojan luomistyön täydellinen uniikki kappale. Olet rakastettava kaikilta piirteiltäsi ja jos sinussa on haavoja, jopa jonkinlaisia vammoja, niin nehän vain kaunistavat sinua! Älä erehdy luulemaan, että olisit jotenkin halpa-arvoinen, vähäpätöinen ylijäämäihminen. Ihmiset saattavat vihata sinua, mutta sinun Luojasi ja Lunastajasi ei sinua vihaa, ei koskaan. Hän haluaa osoittaa rakkautensa sinua kohtaan. Sen hän tekee sopivana hetkenä. Oikeastaan hän puhuu sinulle rakkauden sanoja joka päivä. Avaa siis korvasi ja kuuntele.

Kuule, tyttäreni, kuuntele neuvoani. Unohda kansasi, unohda isäsi suku. Sytyttäköön kauneutesi kuninkaan! Hän on sinun herrasi. Ps.45:11-12.

Sinun ei ole määrä olla ajopuu, joka ajelehtii virran mukana. Sinä voit olla määrätietoinen ja pyrkiä eteenpäin. Sinun tulee suunnistaa elämässäsi Jumalan sanan kompassin avulla ja kuunnella Hengen ääntä. Sinä opit sellaisen elämäntavan vähitellen. Hengellisen kasvun kautta se tapahtuu. Kun sinun elämäsi on annettu Jumalan ohjattavaksi, sinusta tulee kutsumustietoinen. Siinä tietoisuudessa sinun epävarmuutesi sulaa pois ja sinä saat uutta uskon varmuutta. Sinusta tulee näyn valtaama. Sinä saat syvemmin tietää, kuka olet. Silloin sinä tiedät, että olet yksi heistä, joista Jesaja puhui:

Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin, maan ääriltä tyttäreni, tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini, jonka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt. Jes.43:6-7.

Ylistäkää Herraa

Saatamme joutua kulkemaan erämaassa väsyttäviä taipaleita. Kaipaamme Jumalan kosketusta, hengen virvoitusta kuin vaeltaja, joka janoissaan hakee lähdettä. Uskomme Herran hyvyyteen, mutta emme mielestämme saa tuntea Jumalan läsnäoloa ja rakkautta. Välillä kokeilemme, josko ihmiset näkisivät sisäisen hätämme ja huomioisivat meitä - ja petymme. Kuljemme elämän tietä eteenpäin raahustaen, väsyksissä ja pää painuksissa.

Psalmi 102 kertoo teemansa heti ensimmäisessä jakeessa: Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. Ps.102:1. Ja todellakin - tämän psalmin on kirjoittanut joku, joka tietää, missä minä menen. Hän rukoilee: Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi. Ps.102:2.

Kannattaa lukea koko psalmi. Jossain keskivaiheilla alkaa toivon kipinä syttyä ja usko Jumalan hyvyyteen palautua.

Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika. Ps.102:14.

On ratkaisevaa, että tämä käänne tapahtuu. Jos jäämme epätoivoon, emme jaksa elää uskossa, vaan ennen pitkää palaamme maailmaan. Kuinka tervetullut onkaan tämä uskon ilmaus, kun se vakuuttaa meille: armon aika on ihan ovella! Jumala ilmestyy! Minä saan avun! Uskossa näen jo sen: Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan. Ps.102:18.

Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa. Ps.102:19.

Niin, Jumalan sana on kirjoitettu meidän esivanhemmillemme, meille itsellemme ja tulevalle polvelle. Jumalan sanan täysi vastaanottaminen ja uskon syntyminen ihmisten sydämissä aikaansaa kiitosta. Ahdinkomme päättyy, rauha valtaa sydämen, kun Herran henki luo meidät uudeksi. Me vanhat uskovatkin saamme uudistua, kun  pääsemme lähteelle, kun Henki meitä virvoittaa, kun sana koskettaa. Ylistys alkaa pulputa suustamme, kädet nousevat kiitokseen. Olemme jälleen siinä ihanassa olotilassa, jonka Pyhä Henki saa aikaan, kun elävä usko on ottamassa ilon vastaan.

Nyt voimme siirtyä oikeassa mielialassa psalmista 102 seuraavaan psalmiin:

Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:1-2.

Onko tukka hyvin?

Nykyajan villitykset, kuten some, ovat korostaneet ihmisen pinnallisia ominaisuuksia ja huomionhakua. Selfie pitää ottaa vähän joka päivä ja jakaa seuraajille. Selfie, jos mikä, on aikamme symboli. Se kertoo itsekeskeisyyden sanomaa. Se kertoo, että on hyväksyttävää tuoda esiin itseään ja elämää minäminä-moodissa. Selfie on modernia läsnä olemista.

Joskus vuosia sitten, kun minäkin olin vielä jonkin verran sosiaalisempi kuin nykyään, ja tapasin sukulaisia, sain osakseni arvioita tukkani väristä. Oliko se nyt vähän tummempi kuin ennen? Jokin sävy siinä oli olevinaan uusi. Sain siis ihmetellä, miten tällainen tuskin kampaa nähnyt hiuspehko voi olla kiinnostava jonkun mielestä? Ymmärrän naisihmisiä, jotka laittavat itseään ja meikkaavat vahvastikin. Mutta minun kaljuuntuva päälakeni ja harmaantuva tukkani - ketä se nyt kiinnostaisi!?

Olen pettynyt, jos minun persoonassani kiinnostaa jokin ulkonainen asia. En oikein pärjää ulkonäkökilpailussa. Onhan maailma täynnä kauniita naisia ja niitä hauskannäköisiä miehiäkin kai riittää - annetaan heille sopivasti huomiota, mutta ei tehdä heistäkään mitään epäjumalia.

Toisaalta - otan itsestäni eräänlaisen selfien joka kerta, kun postaan näitä kirjoitelmiani. Kutsun näitä "siruiksi", koska ne ovat tietyssä mielessä elämäni sirpaleita. Yritän kyllä välttää itseni tuomista esille ja kuvata enemmän Jeesusta, pitää hänet keskipisteenä ja etsiä aina hengellistä kuvakulmaa asioihin. Tämä johtaa helposti siihen, että jos itse näyn kuvassa, niin otan mukaan vain myönteisiä yksityiskohtia ja peitän huonot puoleni. On suuri kiusaus esiintyä jonakin vähän parempana uskovana kuin tavalliset tallaajat.

Puolustan tietysti tätä lähestymistapaa sillä, että edustan Kristusta enkä halua kuvaan mitään, mikä tahraisi hänen mainettaan tai langettaisi varjon hänen kuvansa ylle. Sananjulistajan yleensäkin tulee esiintyä arvokkaasti ja välttää oman persoonansa esittelyä ja keskittyä siihen, mitä Jumala tekee.

Vaarana on, että hengellisen blogin pitäjänä minusta tulee tekopyhä. Puhun maski kasvoilla enkä käytä sitä koronan takia, vaan ollakseni vähän parempi kuin olenkaan. Terveen uskon peruspilareita on kuitenkin avoimuus, teeskentelemättömyys, uskottavuus Jumalan sanansaattajana.

Niin, en yritä ratkaista tätä ongelmaa nyt millään näsäviisaalla lauseella, toteanpa vain, että ongelma on todellinen ja ilmeisesti aika pysyvää laatua. Voin vain olla pahoillani, jos asia jotakuta häiritsee. En aio jatkossakaan tuoda esiin persoonani kielteisiä puolia, koska se tuskin auttaisi itse sanomaa - Kristuksen kirkkauden evankeliumia. Haluan vain muistuttaa joidenkin Raamatun henkilöiden inhimillisistä puolista, vaikkapa Simsonin. Jos siis joku Jumalan palvelija on vajavainen, sehän vain kirkastaa Jumalan evankeliumin valovoiman. Haluan rohkaista jokaista, joka tuntee kutsua evankeliumin palvelukseen, että ei tarvitse parannella itseään sen kummemmin. Antaa palaa vaan!

Että jos haluat tietää, onko tukka hyvin, niin ei todellakaan...

Pilkatun osa

Kuulkaa minua, te jotka tunnette oikeuden, te joilla on minun lakini sydämessänne: - Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa, älkää säikkykö heidän herjauksiaan! Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka kalvaa rikki, kuin villakankaan, jonka koi syö. Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti, minun pelastava armoni polvesta polveen. Jes.51:7-8.

Oletko sinä kohdannut maailman ihmisiä, jotka nauravat sinun uskoasi ja pilkkaavat sinun olemustasi? Joskus sen osaavat toiset uskovatkin. Mutta Raamattu ennustaa meille, että saamme kerran herätä todellisuuteen, jossa pilkkaajia ei ole. Entä ihmiset, jotka vihaavat sinua? Missä he ovat? Kerran tulee aika, jolloin he tuntuvat hävinneen kuin tuhka tuuleen. Häpeään, pahasti häpeään joutuvat kaikki, jotka vihaavat sinua. Ne, jotka sinua syyttävät, tuhoutuvat, häviävät olemattomiin. Hakemallakaan et heitä enää löydä, niitä, jotka taistelivat sinua vastaan. Tyhjiin katoavat, olemattomiin ne, jotka sotivat sinua vastaan. Jes.41.12.

Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä, sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa... Jes.29:19-20.

Uskonsa tähden sorretun, vihatun ja pilkatun ihmisen on suositeltavaa lukea Raamattua ja sieltä etenkin Jesajan kirjaa. Sieltä avautuu aivan erilainen maailma kuin se, jossa elämme. Huomaamme, että maailmassa on pysyviä arvoja ja katoavia arvoja. Kaikki jumalattomat edustavat katoavia arvoja - ja he itsekin katoavat arvomaailmansa mukana - ja Jumalan ihmiset edustavat pysyviä arvoja ja he itsekin pysyvät ajasta aikaan niin kuin pysyy Jumalan armo ikuisesti.

Tämä asettaa meidät valinnan paikalle. Joudumme huolellisesti valikoimaan elämäntapamme ja sen, mihin kiinnitämme sydämemme. Ihminen voi kiinnittää katseensa ja sydämensä turhuuden turhuuteen tai ikuisiin ja pysyviin aarteisiin. Voimme viettää aikaamme joutavanpäiväisissä riennoissa tai voimme panostaa Jumalan valtakunnan asioihin. Voimme tuhlata rahamme ostamalla itsellemme hyödykkeitä ja palveluksia, jotka viihdyttävät vain hetken. Tai voimme sijoittaa rahamme viisaasti ja tallettaa niitä taivaan pankkiin.

On tärkeää, että elämällä on suunnitelma, joka sisältää terveen uskon mukaista harkintaa, että on jokin vakaa suunta, johon pyrimme. On hyvä, jos jumalisuudesta tulee niin toinen luonto ja tottumus, että emme harhaile sivupoluilla. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan. Hepr.5:14. Samoin kuin suu maistaa ruuan, hurskas ihminen erottaa jo tottumuksesta, mikä on hyödyllistä ja rakentavaa.

Kun meille kehittyy vakaa ja horjumaton hengellinen elämä, emme välitä niin paljon pilkasta tai vihamiesten vehkeilyistä. Vihan sijasta he saavat meiltä lähinnä sääliä. Emme masennu, emme provosoidu. Jatkamme matkaa rauhallisin mielin, kiittäen Herraa, sillä tunnemme sanan lupaukset.

Eroon vaikeuksista

Mutta Mooses sanoi kansalle: "Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät. Sellaista, mitä te tänään näette tapahtuvan egyptiläisille, ette enää milloinkaan saa nähdä." 2.Moos.14.13.

Englanninkieliset käännökset tuovat esiin tästä jakeesta hitusen erilaisen merkityksen. Niissä sanotaan: "Noita egyptiläisiä, joita olette joutuneet katselemaan, ette näe enää koskaan!"

Israelilaiset olivat olleet Egyptissä 400 vuotta, siitä suuren osan orjuudessa. Egypti tarkoitti heille kaikenlaista pahaa: pakkotyötä, kahleita, väkivaltaista kohtelua, alituista nöyryyttämistä, rasismia ja hyväksikäyttöä. Nyt Jumala uudisti lupauksensa ja sanoi, että heidän kärsimyksestään tulisi loppu kerta kaikkiaan. Israelilaisten ei tarvitsisi tästä lähtien katsella enää entistä kurjuuttansa, entisiä sortajiansa. Edessä olisi uusi aika, uuden arvostuksen ja vapauden aika, uuden kansallisen identiteetin aika, kokonaan uuden kulttuurin esiinmarssi ja kaiken huipennuksena - hengellisen uudistumisen aika.

Tämänkin blogin lukijoissa on Jumalalle rakkaita veljiä ja sisaria, joille Jumala tahtoo antaa uuden aikakauden. Hengellisen uudistumisen aika on sinun kohdallasi aivan ovella. Kun Jumalan hyvä käsi, joka on ollut elämäsi yllä tähänkin asti, alkaa voimallisesti toimia, sinä saat jättää vanhan taaksesi, sinun vihamiehesi katoavat näköpiiristäsi, sinun sairautesi hellittää, sinun työttömyytesi loppuu. Sinä et ole enää syrjäytynyt etkä hyljeksitty, sinun ei tarvitse kärsiä entisistä riippuvuuksista - saat olla vapaa. Saat suunnata katseesi eteenpäin, suunnitella tulevaa, kokea johdatusta, päästä avaralle paikalle. Sinä voimaannut, sinä puhkut energiaa, sinä säteilet iloa ja tartutat sen muihinkin. Sinä saat olla siunauksena keskellä ystäväpiiriäsi, keskellä seurakuntaasi, keskellä Suomen kansaa.

Vanha aika jää taakse, eilisen ongelmat unohtuvat kokonaan ja mieli virkistyy uusista näkymistä.

Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Jes.40:29. Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. Jes.57:15.