Saat unohtaa eilisen

Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin. Ilm.12:10.

Paholainen on hurjan röyhkeä - se syytti Jumalan pyhiä taivaassakin Jumalan edessä, kuinka sitten se ei syyttäisi meitä maan päällä. Sen syyttäminen on joka suhteessa katalaa. Se ensin viettelee ja houkuttelee syntiin ja tekemään kaikenlaisia tyhmyyksiä, sitten se tulee voitonriemuisena syyttämään, kun on saanut meidät poloiset lankeamaan.

Niinpä sinunkaan ei tule ihmetellä, jos Paholainen muistuttaa sinua kaikesta, missä olet tehnyt väärin. Jokaisen tyhmyytesi se muistaa, jokaisen hävettävän asian se palauttaa mieleesi. Jokaisesta vahingostakin, jota et tarkoittanut, se ottaa kaiken ilon irti.

Kirjahyllyssäni on kirja, jota en ole tainnut lukea, mutta olen usein lukenut sen selkämyksestä otsikon: "Saat unohtaa eilisen". Pyhä Henki on vain kääntänyt silmäni siihen, kun olen taas alkanut kuunnella Syyttäjän sanoja. Ei ole kysymys vain unohtamisesta, vaan terveen uskon asenteesta. Tiedostan olevani syntinen, jonka menneisyys on täynnä vääriä tekoja, pahoja sanoja, jumalatonta ja rumaa käytöstä, mutta samalla tiedostan, että Kristus Jeesus on kuollut puolestani, saan uskoa syntini anteeksi ja elää uutena luomuksena häntä varten, hänen armostaan ja voimastaan Jumalan lapsena. Voin kääntää katseeni pois menneisyydestäni ja katsoa tulevaisuuteen, uskon silmin katsella, mitä Jumala on voimallinen tekemään elämässäni, kuinka hänen henkensä on kykenevä johdattamaan minua uskon tietä eteenpäin. Elän siis lujassa toivossa, vahvassa uskossa Kristukseen luottaen ja Jumalan armoon turvaten. Niinpä suljen korvani Syyttäjän puheilta ja alan kuunnella, mitä Jumala sanoo sanassaan. Hänen Henkensä innoittaa minua ja rakentaa sisimpääni uskoa.

Niin hän tekee sinunkin kohdallasi, sinun pitää vain kääntää sisäinen radiosi oikealle asemalle ja kuunnella Jumalan puhetta. Sinun pitää antaa hänen henkensä virrata sinuun ja lämmittää sinun kohmeisen sydämesi, kunnes puhkeat kiitokseen ja ylistykseen. Hänen vanhurskautensa pukee sinua niin, että Syyttäjä ei löydä sinusta enää mitään moitittavaa.

Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. Room.8:1-4. 

Pysyköön veljesrakkaus

Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Hepr.10:24.

Lähimmäisenrakkaus ja huolenpito toisista voi ilmetä monella tavalla. Maanläheiset ihmiset tekevät konkreettisia palveluksia, älyllisesti lahjakkaat tukevat ehkä enemmän henkisiä pyrkimyksiä. Jokainen palvelkoon omien lahjojensa ja kykyjensä mukaan. Mutta jos kerran olemme uskovia, silloin esiin nousevat asiat, jotka tukevat hengellistä elämää. "Kannustakaamme toisiamme", sanoo Heprealaiskirjeen kirjoittaja. Paavali sanoo saman asian hieman eri sanoin: rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Room.12:8.

Tarvitsemme seurakunnan tukea, jotta jaksamme elää uskossa. Voi kuitenkin olla, että sinä käsität sanan "seurakunta" aivan eri tavalla kuin minä. Minä sisällytän siihen kaikki uudestisyntyneet uskovat, jotka suinkin ovat ääneni kuuluvilla. En tarkoita mitään ihmisten luomaa organisaatiota, joka kokoontuu jossain huoneistossa tai kirkkotilassa tai rukoushuoneessa jonkin nimen alla. Minun "seurakunnassani" on rukouslistani perusteella ainakin puolet sellaisia, joita en ole koskaan tavannut muualla kuin netissä.

Ymmärrän niin, että yhteys on olemassa uskovien välillä, koska meillä on sama Jumala, sama Vapahtaja, sama Henki, sama Raamattu. Voimme rukoilla toistemme puolesta, sillä rukous ei ole kiinnitetty mihinkään paikkaan tai aikaan. On erityisen tärkeää harrastaa hengen yhteyttä rukoillen. Rukous on anomista, mutta myös siunaamista. Kun nostamme kätemme rukoukseen veljen tai sisaren puolesta ja lausumme siunauksen sanoja, Pyhä Henki virtaa hänen sydämeensä, ilo valtaa hänet, voima koskettaa, sana puhuttelee. Sellainen voimavaikutus voi olla hetkellistä, mutta se voi myös olla pitkäjänteistä ja vaikuttaa hengellistä kasvua. Kun uskonsisar tai -veli saa vahvistua meidän esirukouksemme vuoksi, se heijastuu takaisin ja kantaa meitä itseämmekin. Kun kaikki osallistuvat esirukoukseen toisten puolesta, kokonaisuus vahvistuu, seurakunta voi hyvin.

Usein se kannustus ja rohkaisu, jota annamme, kumpuaa esiin tästä esirukouksen virrasta. Seurakunnan yhteinen rukous on kuin pohjavesi, joka kastelee hengellisen elämämme puutarhan. Pitäkäämme siis kastelulaitteen hanat auki. Antakaamme Jumalan armon virrata jatkuvan esirukouksen muodossa. Hänen armonsa aurinko paistaa edelleen ja aikaansaa kasvua (vrt.1.Kor.3:6). Siis:

Pysyköön veljesrakkautenne elävänä. Hepr.13:1.

Tahraton tulevaisuutesi

Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä. Ef.5:26-27.

Olet ehkä kuullut tämän vitsin, mutta kaikki eivät ole: "Minkä virheen Pauligin työntekijä teki firman juhlissa? Vastaus: Juhlamokan."

Voidaan myös kysyä: Löytyykö mistään virheetöntä ihmistä? Tuskin. Ainakin minä olen elämäni aikana ehtinyt tehdä monia virheitä, pahojakin mokia. Ne eivät välttämättä ole niitä, joista minua syytetään. Monet syytöksethän perustuvat vääriin olettamuksiin, puutteellisiin taustatietoihin, jopa tahalliseen väärinkäsittämiseen. Virheistä syyttäminen on usein julmaa peliä, jossa omat virheet yritetään peittää. Kun katsomme Raamatusta Jeesuksen syyttämistä Pilatuksen edessä, joudumme toteamaan, että Pimeyden voimat olivat liikkeellä, julmat ja armottomat syyttäjät - kateuden sokaisemat ihmissudet.

Niinpä kun minun historiastani nostetaan esiin jokin vanha asia, tajuan heti, etten voi asialle nyt enää mitään. En voi mennä 70-luvulle korjaamaan tekoani. Miten edes korjaisin sen? Miksi edes pitäisi niin vanhoja asioita miettiä? Haluaisin sanoa sille henkilölle, joka näitä pöyhii, että hanki aikakone ja mene itse sinne 70-luvulle ja tee asialle jotain. Voit ottaa yhteyttä Hollywoodiin ja pyytää 'Paluu tulevaisuuteen' -sarjan tuottajia mukaan. Ehkä saisitte aikaan jonkin jatko-osan suositulle leffalle?

Vanhojen asioiden pöyhiminen on naurettavaa ja hyödytöntä puuhaa. Mutta ainahan voi omaa moraaliaan valvoa ja yrittää parantaa elämäntapaansa, jos sellaiseen on aihetta. Minähän tein täyskäännöksen 1978, joten olen tehnyt aika radikaalin irtioton entisestä elämästäni. Jeesus Kristus mahdollisti sen. Hänen avullaan sain elämälleni uuden suunnan.

Jeesus on paras mahdollinen 'Paluu tulevaisuuteen' -sarjan tuottaja. Hän on paras mahdollinen leikkaaja minun elämäni filmille. Nimittäin elokuvan teossa tehdään samoistakin kohtauksista monta otosta ja kuvataan paljon materiaalia, joka ei päädy koskaan varsinaiseen elokuvaan. Leikkaaja vastaa yhdessä ohjaajan kanssa siitä, millainen lopullisesta versiosta tulee.

Nyt kuuntele tarkoin: Jos elät maailmassa etkä koskaan anna elämääsi Jeesukselle, sinusta esitetään taivaassa raakaversio, käytännössä elämäsi kaikki materiaali. Mutta jos annat elämäsi Jeesukselle, sinun elämäsi filmimateriaali leikataan ja siitä poistetaan kohtia, joita häpeät, virheitä joiden takia luulit elämäsi menneen pilalle, pimeitä kohtauksia, joissa ei ole tarpeeksi valoa, syntiä jonka haavat polttavat vieläkin. Sinusta näytetään kaikkea hyvää materiaalia, kauniita asioita, oikeita tekoja. Ihmeiden ihme: saat sittenkin olla elämäsi sankari!

Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen. 2.Kor.11:2.

Jumalan ihmisen luonne

Miksi olisitte yhtä itsepäisiä kuin egyptiläiset ja farao? Joutuivathan hekin päästämään israelilaiset pois maastaan sen jälkeen kun Herra oli kurittanut heitä. 1.Sam.6:6.

Olen tavannut monia itsepäisiä ihmisiä. Onpa minuakin kehuttu itsepäiseksi. Mutta itsepäisyys ja voimakas oma tahto eivät ole niitä ominaisuuksia, joita Jumala meiltä odottaa. Saamme olla rukouksessa kestäviä ja sinnikkäitä - se on eri asia. Mutta emme saa väkisin ajaa läpi omia tavoitteitamme, jos ne eivät ole linjassa Jumalan tavoitteiden kanssa.

Jos aiomme kasvattaa otsaamme oman tahdon sarvea, saamme varautua siihen, että Jumala jossain vaiheessa murtaa meidän tahtomme. Näin hän toimi Jaakobin kohdalla, joka joutui jatkamaan matkaansa ontuvana (1.Moos.32:31) - luuletko että sinä saat hellävaraisempaa kohtelua?

Eräs odottava äiti halusi, että syntyvä lapsi olisi tyttö. Hänellä oli ennestään vain poikia ja tytön saamisesta tuli hänelle pakkomielle. Kun hän sitten taas sai pojan, hän oli hyvin vihainen vauvalleen. Hän ei antanut periksi, vaan rikkoi mieluummin oman lapsensa ja kirosi tämän. Elämänsä loppuun asti hän vihasi poikaansa. Hänen elämänsä motto näytti olleen: Minä en murru, toiset saavat murtua minun sijastani.

Minkälaisia tahdonvoiman näytöksiä sinä olet nähnyt? Usein niitä ihannoidaan. Ajattele vaikkapa Niskavuoren emäntää tai nuijamiesten pällikköä Jaakko Ilkkaa. Ajattele diktaattoreita, jotka mieluummin kuolivat kuin antoivat periksi.

Kerjäämme Jumalan kuritusta kuin Egyptin faarao, kun päätämme jääräpäisesti jatkaa uhmaamista. Oikeastaan Jumalan käsi on monesti ainoa, joka saa aikaan tervehdyttävän murtumisen. Kun annamme periksi, kun taivumme Jumalan tahtoon, silloin padot aukeavat. Kun murrumme itkuun ja lopetamme vastarinnan, silloin vedet alkavat virrata janoiseen maahan. Kun taivaallinen salama välähtää, alkaa virkistävä sade. Se voi tehdä kipeää, sillä jotakin menee silloin säröille meidän sydämessämme. Meidän sydämemme kaikkeinpyhimmän verho repeää, mutta mikä siunaus siinä onkaan - Jumalan Henki saa puhaltaa vapaasti meidän sielumme syvimpiin sopukoihin asti.

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:18. Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa. Jes.66:2.

Totuutta silmiin

Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita. Joh.8:32.

Harrastin vuosituhannen taitteessa vielä sukutietojen keruuta ja kokosin niistä tietokoneelle CD:n. Vähitellen kuitenkin jätin sukupuut sikseen ja keskityin enemmän tähän hengelliseen työhöni, jonka tavoite on ollut julkaista netissä hyvää kristillistä luettavaa. Kun tyttäreni jokin aika sitten löysi tietoja 'kadonneesta' sukulaisestani, innostuin uudestaan ottamaan selvää menneistä ajoista. Päädyin lopulta tekemään DNA-testejä.

Luonnollisen ihmisen perimää tutkittaessa pitää muistaa, että uudestisyntymisessä meistä on tehty uusia luomuksia (2.Kor.5:17). DNA ei määrittele edes meidän maanpäällistä elämäämme, vielä vähemmän taivaallista. Mutta luonnollinen ja hengellinen elämämme ovat osittain päällekkäisiä ja vaikuttavat toisiinsa.

Jos halutaan tiivistää, kuka olen ja mistä tulen, voidaan hyvin yleisellä tasolla sanoa, että olen sekä isäni että äitini puolelta suomenruotsalainen, joka on vaihtanut kielensä, koska asuu suomalais-ugrilaisten keskellä ja on sekoittunut perimältään näihin. Jäljet siis johtavat sylttytehtaalle eli viikinkeihin. Tämä herättää tietysti hauskoja mielleyhtymiä, mutta se herättää myös ainakin yhden vitsin verran pelkoa, että viikinkien väkivaltaisuus elää sukuperinnössäni.

Viikinkien sukua tai ei, mutta kun tutkin äitini juuria, sain selville että hän polveutuu osittain samasta suvusta kuin nuijamiesten päällikkö Jaakko Ilkka. Jossain vaiheessa eräs myöhempi esi-isä tappoi veljensä ja lähti teille tietymättömille. Se oli toisinto Raamatun Kain ja Abel -murhenäytelmästä. Niin kuin Kain pakeni, niin pakeni tämäkin pohjalainen mies virkavaltaa ja hävisi historian hämärään. Sitten joku suvun jäsen keksi liittyä mormoneihin - ehkä kastattamalla itsensä velisurmaajan puolesta, voisi pelastaa tämän ikuiselta kadotukselta?

Kun olin löytänyt elossa olevan omaisen sille kadonneelle sukulaiselleni, jota alun perin etsin, sain kuulla, että tiesin liikaa ja en saisi olla tekemisissä hänen lastensa kanssa, koska tiettyjä asioita oli tyystin salattu ja olisi parempi että ne salataan jatkossakin. No, kiitos paljon. Asioiden salaaminen - siinäpä kelpo ratkaisu ongelmiin ja menneisyyden haavojen hoitamiseen.

Hyvä lukijani, haluan painokkaasti sanoa, että Jeesus on oikeassa. Totuus tekee vapaaksi. Salaaminen pitää vankina. Salassapito on kuin suljettu ovi. Rikoksia ei saa anteeksi salaamalla niitä. Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Sananl.28:13.

Niinpä totuus esiin vaan, vaikka se sattuisi kipeästi. Jos suvussa on väkivaltaisuutta, siitä puhuminen on tervehtymisen ensi askel. Jos suvun jäseniä on osallistunut punakaartiin tai natsi-Saksan koneistoon, siitä kertominen auttaa hahmottamaan suvun menneisyyttä paremmin kuin mikään asioiden kaunistelu. Jos sukuun on tullut romaniverta tai muunmaalaista perimää, vaikkapa venäläistä, on hyvä tiedostaa se, hyväksyä se ja lopultakin pitää sitä tosiasiana, jonka kanssa voi olla sinut. Emmehän halua piilottaa omaa itseämme tai katsoa itseämme vääristävästä peilistä. Kun näemme itsemme oikeassa valossa, voimme puhua Jumalallekin rukouksessa aidosti ja rehellisesti. Nyt kun koronavirus kurittaa suomalaisia, voimme pyytää anteeksi paitsi omia myös sukumme ja kansamme syntejä.

Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. Ef.5:11. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Joh.1:9.

Eläkää valon lapsina!

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Ef.5:8.

Paavali opettaa efesolaiskirjeessä tästä aiheesta ja sanoo jotakin hyvin kuvaavaa: Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef.5:9.

Hengellisessä elämässä vallitsevat samat lait kuin luonnollisessakin: hedelmäpuut tuottavat hedelmää vain valoisaan vuodenaikaan. Emme saa pimeässä mitään kasvamaan. Jos teemme asioita pimeässä ja muilta salaa, emme saa aikaan mitään hyvää. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Ef.5:11.

Paavalin ohjeet ovat suorasukaisia, mutta selkeitä. Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Ef.5:15-16.

Aikamme on rajallinen. Päiväsaikaan, kun olemme hereillä, meillä on paljon pakollisia askareita, jotka vievät suuren osan ajasta. Työ vie noin kahdeksan tuntia päivässä niiltä, jotka työelämässä ovat. Niinpä jos aiomme käyttää vapaa-aikamme tehokkaasti, meidän on keskityttävä. Kaikenlaiseen lorvailuun tai huvituksiin ei kannata tuhlata kallista aikaansa. Paavali tarkoittanee tätäkin, kun sanoo: Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Ef.5:17.

Meillä on suuri houkutus käyttää aikaamme turhuuksiin. Siksi olisi hyvä, jos meillä olisi selkeä kutsumustietoisuus ja sydämen palo toteuttaa omaa kutsumustamme. Jos kutsumustietoisuus puuttuu, jokaisen uskovan tulisi kysellä sitä ja pyytää Jumalan johdatusta sen löytämiseen. Siihenkin Paavalilla on ohje: Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Ef.5:10. - Etsivä löytää.

Jos pitää valossa vaeltaa, tarkoittaako se, että pitää koko yksityiselämänsä ladata seurakunnan pastorin korvaan? Pitääkö kaikki tunne-elämänsä kiemurat paljastaa jokaiselle vastaantulijalle? Entä seksijutut? Pitääkö kertoa kaikki yksityiskohtia myöten juorulehdelle?

No, ei varmasti pidä. Valossa vaeltaminen on tärkeä periaate, mutta jokaisella on myös oikeus yksityisyyteen. On osattava vetää raja yksityisen ja julkisen elämän välille. Itse ainakin toivoisin, että toiset osaisivat minun yksityiselämääni koskevat spekuloinnit jättää siihen katuojaan, josta ovat ne onkineetkin. Tai että varsinkin uskovat osaisivat jättää myrkyn kylvämisen yksinoikeuden pimeyden ihmisille. Vastaavasti haluan itse toimia muiden suhteen. Tästä Paavali muistutti Timoteusta:

Torju jumalattomat tyhjät puheet ja vastaväitteet, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto keksii. 1.Tim.6:20.

Jumalan lähettilään kutsumus

Kenelle minä puhuisin, kuka ottaisi varoitukseni varteen? Kaikki he ovat kyllä kansaasi, mutta korvansa he ovat sulkeneet, eivät he kuule ääntäsi. Herran sanaa he pitävät pilkkanaan, eivät siitä välitä. Jer.6:10.

Profeetan ja yleensäkin sananjulistajan ongelma on, että ihmiset eivät kuuntele. Hyvät puhujat voivat pelkällä puhetaidolla saada kuulijoita, mutta tarvitaan hyvä kirjoittaja, oikea sanaseppo, jos halutaan vangita lukijoiden huomio.

Minulla ei ole kaksisia kirjoittajan taitoja, mutta minulla on kyllä tähän kirjoittamiseen liittyvä kutsumus. Jumalan sanan julistaminen ei loppujen lopuksi riipu luonnollisista lahjoista. Tarvitaan Hengen voitelu. Jos jotain kaipaan lisää, niin juuri voitelua - Pyhän Hengen tuoretta inspiraatiota.

Huomasin yllätyksekseni, että blogissani ei ole seuraavaa lainausta: Minä, Herra, panin sinut tutkimaan kansaani niin kuin jaloa metallia tutkitaan. Sinun piti koetella sitä, ottaa selville, miten minun kansani elää. Jer.6:27. Outo puute, sillä siinä on lausuttu jotakin keskeistä minun henkilökohtaisesta uskon polustani. Aivan liian usein olen elämäni aikana kokenut joutuneeni koetinkiveksi, kompastuksen aiheeksi, testin tekijäksi, lakmuspaperiksi joka testaa, onko lähimmäiseni uskossaan kasvanut vai kasvamaton. En useinkaan olisi halunnut joutua kenenkään koettelijaksi. Mieluummin olisin väistänyt sellaisen roolin.

Olenhan minä itsekin joutunut aika ajoin testattavaksi eikä sekään ole aina mieluista. Huomaamme siis, että uskon elämässä toimii tällainen laki: sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo. Joh.21:18.

Mutta Jeremialla oli aito profeetan kutsumus ja hän on tämän puheena olevan koettelijan arkkityyppi. Hän syväluotasi Israelin kansan ja teki lahjomattoman testin, jossa kansan jumalisuus ja hurskaus punnittiin. Jeremia vertasi Israelin kansaa metalliin, joka sulatetaan. Eri metallit sulavat eri sulamispisteessä ja sen perusteella ne voidaan erottaa toisistaan. Lyijy sulaa alhaisimmassa lämpötilassa ja kulta vasta korkeimmassa. Kupari ja hopea sijoittuvat siihen väliin. Jeremian sulatusuunista valui pelkkää kuonaa ja lyijyä!

Jumalan sanan julistajan kutsumus on arvokas asia. Hän odottaa, että hänen julistuksensa otetaan vastaan, häntä kuunnellaan. Sananjulistaja ei katso hyvällä, jos jotkut vastaavat herjauksella tai vihapuheella. Eikä hän kauheasti ilahdu mistään kissavideoistakaan. Kissavideot voivat olla hauskoja, mutta ne eivät kuuluu sananjulistuksen yhteyteen. Säästetään ne lapsille. Oikea reaktio on kuunnella ja panna merkille, mitä Jumala puhuu.

Rohkaisen siis olemaan korvat auki ja huomioimaan niiden miesten ja naisten viestit, jotka he ovat Jumalalta saaneet. Jumala puhuu välillä parannusta, mutta pohjimmaltaan hänen sanansa ovat aina täynnä armoa ja totuutta (Joh.1:14). Koronaepidemia on saanut pehmentää monia sydämiä ja tehdä monista ihmisistä vastaanottavaisia Jumalan evankeliumille. Kullan sulamispiste on lähellä ja saavutetaan kohta Suomen kansan keskuudessa. Ihmiset ovat löytäneet rukouksen mahdollisuuden uudestaan. On tullut aika huutaa Jumalan puoleen.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Jer.29:11-12.