Penseydestä herääminen

Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Ilm.2:4.

Ensirakkauden menettäminen on sikäli petollista, että sitä ei itse huomaa. On hankala tajuta, että on liukunut pois Jumalan läheisyydestä. Niin on vain tapahtunut vähitellen ja huomaamatta.
Havahtuminen todellisuuteen voi tulla yllättäen, kun maailman levottomuus ympärillämme saa meidät tuskastumaan. Mielentilamme voi puhua meille karua kieltään ja lopulta tajuamme, että olemme etääntyneet Jumalasta ja hengelliset asiat eivät enää kiinnosta - tai eivät kiehdo meitä kuten ennen.

Herääminen todellisuuteen on yksi asia ja uudistuminen toinen. Miten oikein voi löytää ensirakkauden uudestaan?

On varmasti tarpeen tehdä analyysi elämäntilanteesta ja inventoida ne asiat, jotka vieroittavat Jumalasta. Joskus voi olla tarpeen tehdä parannusta synnistä, mutta aina ei voi tunnistaa sellaista. Ensirakkauden menettämisessä ja penseyden tilaan joutumisessa ei välttämättä ole kysymys mistään räikeästä teosta tai rikkeestä - vain jostakin välinpitämättömyydestä tai laiskuudesta, kiinnostuksen suuntautumisesta muihin asioihin. Ne muut asiat eivät välttämättä ole pahoja, mutta ne vievät vain aikamme ja huomiomme. Perussääntöhän oli, että meidän tulisi omistaa 10% ajastamme Jumalalle, siis noin puolitoista tuntia päivässä. Lipsuminen siitä voi tapahtua hyvin huomaamattomasti, kun ajan vie matkailu tai mökkeily tai muu sellainen. Harrastukset voivat varastaa meiltä sen ajan, joka piti omistaa Herralle. Jäämme helposti TV:n ääreen, kun olisi pitänyt lukea sanaa ja rukoilla.

En ollenkaan yritä tyhjentävästi kuvata, mitä meille tapahtuu, kun liukuminen ensirakkaudesta vie meitä kohti maailmaa. Haluaisin pikemminkin innostaa pysähtymään, ottamaan uudestaan suuntaa kompassista ja lähtemään entistä päättäväisemmin jatkamaan uskon tietä kohti päämäärää. Päämäärä voi olla taivas, mutta niin kauan kuin olemme täällä alhaalla, päämäärämme on täyttää oma kutsumuksemme ja toteuttaa ne teot, jotka Jumala on meille valmistanut tätä aikaa varten.

Meidän tulee siis keskittyä, panna sivuun ne asiat, jotka hajauttavat huomiomme ja hidastavat matkantekoamme. On tärkeää tiedostaa elämämme tarkoitus, löytää Jumalan suunnitelma, toteuttaa kutsumus ja täyttää elämäntehtävämme. Jos nämä eivät missään vaiheessa kirkastu, on sitä suurempi vaara ajautua pois ensirakkaudesta ja päätyä penseyteen, lopulta elämään kuten muutkin ihmiset.

Hengellisen elämän kukka on herkkä kasvi. Se tarvitsee valoa ja vettä, se tarvitsee huomiota ja hoivaa. Se tarvitsee vahvat juuret, jotka pureutuvat Jumalan sanan maaperään ja kiinnittyvät Kristus-kallioon. Hoitakaamme siis sielumme puutarhaa. Emme kykene kantamaan hedelmää, jos sisäinen elämämme näivettyy.

Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen. Ilm.3:21.

Luottamusta lisääviä toimia

Luottamus on tärkeä aina, kun ollaan tekemisissä ihmisten kanssa. Luottamus on paljolti samaa kuin usko, joten se on myös tärkeä perusta jumalasuhteessa. Jos olemme uskossa Jeesukseen, me luotamme siihen, että evankeliumi on totta. Me pidämme sanassa annettuja lupauksia luotettavina.
Luottamus voi murentua helposti. Luottamuksen tärvelemiseen ei tarvita mitään kummempia lahjoja.
Rikomme lupauksemme, emme kuuntele toisen huolia vaan tukimme korvamme tai peräti petämme ystävämme tekemällä jotakin hänelle vahingollista, puhumme pahaa selän takana, paljastamme sielunhoidollisia salaisuuksia, kuulutamme meille uskottuja henkilökohtaisia asioita toisille.
Kerromme toisesta jopa täysiä valheita ja levitämme pahantahtoista puhetta ympäriinsä – kaikki sellainen murentaa luottamuksen. Hengellisessä sanastossa voidaan puhua myös yhteyden katkeamisesta. Luottamuksen murentaminen on pimeyden teko.

Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 1.Joh.1:7.

Meidän tulisi vaalia luottamusta, uskovien keskinäistä yhteyttä. Joskus vaan emme keksi, miten.
Luottamus voi mennä niin helposti ja se tapahtuu muiden toimesta, jossakin selän takana, ja yllättää meidät sitten ”puun takaa”. Muistatko Raamatusta sen ilmiön, jota voidaan kutsua termillä ”Hanunin hovi”? Ammonilaisten hovissa kuiskuteltiin, että Daavidin surunvalittelut olivat teeskentelyä ja hän vain urkki heitä hyökätäkseen heidän kimppuunsa. Tämä oli kaikki satua, mutta Daavidin miehet häpäistiin:

Silloin Hanun otti kiinni Daavidin miehet, ajatti heiltä toisen puolen parrasta ja leikkautti heidän vaatteistaan takamuksia myöten puolet pois. Sitten hän päästi heidät menemään. 2.Sam.10:4.

Kaikki luottamus oli näin murennettu ja syttyi sota. Tämä kertomus on kaukaista historiaa, mutta samanlaista esiintyy nykypäivän seurakunnissa hengellisellä rintamalla. Luottamus ei ainoastaan murene, vaan aletaan sotia toisiaan vastaan.

Niinpä haluan tänään rohkaista sinua harkitsemaan tarkoin, mitä teet. Herätätkö luottamusta vai murennatko sitä? Sinun tulee uskoa, että sinulla on kaikki mahdollisuudet rakentaa luottamusta. Sinä voit elää veljellisen rakkauden mukaan, toteuttaa lähimmäisen rakkautta, kunnioittaa kaikkia. Sinä voit omalta osaltasi vahvistaa luottamusta. Omasta puolestani haluan kiittää sinua, että sen teet. Sinä saat siitä palkan, sinä perit kaikista luottamusta rakentavista toimistasi suuren siunauksen.

Rakas ystävä, sinä herätät luottamusta kaikessa, mitä veljien, muualta tulevienkin, hyväksi teet. He ovat seurakunnan kuullen kertoneet rakkaudestasi. 3.Joh.1:5-6.

Outo ja eristetty

Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika. 2.Aik.18:7.

Israelin kuningas olisi halunnut profeetoilta tietynlaisia vastauksia - samanlaisia mielipiteitä kuin hänellä itsellään oli. Mutta profeetat olivat jakautuneet kahteen puolueeseen: toiset kannattivat sotaan lähtemistä, toiset vastustivat. Oli pelottavaa kuunnella Herran profeetan Miikan ennustuksia, sillä ne olivat takuuvarmasti kuninkaan tavoitteita vastaan.

Nykyään on samanlaista. Jos menen kirkkoon, siellä meikäläinen leimataan heti omituiseksi. "Olipa outo vastaus", sanoi eräskin naispappi, kun viestitin hänelle, että käytän aamupäivät hiljentymiseen ja siksi kirkon jumalanpalvelus kello kymmeneltä ei oikein sopinut aikatauluuni. Jos menen helluntailaisten pariin, saan kohdata kaikenlaista vihamielisyyttä aina vihapuheisiin asti. Minulle viestitetään, että olen epätoivottu henkilö enkä saa puhua mitään, enintään istua hiljaa ja antaa rahaa kolehtiin, mieluummin paljon. Annetaan myös ymmärtää, että ehtoolliselle osallistuminen ei ole minun osaltani toivottavaa.

Olihan Miikakin unohdettu jonnekin eristyksiin, ei hänellä ollut vakiintunutta roolia Jumalan seurakunnassa. Hänet piti varta vasten hakea pois piilostaan. Samoin on tänä aikana. Profeetat elävät omissa oloissaan eikä kukaan kaipaa heitä. Jos he yrittävät profetoida, heti on joku sanomassa: "Ole hiljaa! Ei noin saa profetoida!"

Oikeiden profeettojen tilalla on noita silmäätekeviä, jotka ovat nostaneet itsensä korokkeelle ja kyynärpäätaktiikalla pyrkineet eturiviin. He ovat pelotelleet kansan hiljaiseksi. Heillä on lampaan turkki, mutta suden hampaat. He vaientavat jokaisen oikean profeetan. Profetoida saavat vain hoviprofeetat, joilla ei ole mitään poikittaista sanaa, joka häiritsisi noiden johtajasusien valtapyrkimyksiä.

Mutta sinä Jumalan ihminen, kavahda noita susia ja koiria, jotka ovat kaapanneet seurakunnissa vallan. Kuuntele, mitä Jumala puhuu. Säilytä herkät korvat, pysy aina Raamatun linjoilla, säilytä omatuntosi puhtaana ja rakastu totuuteen aina uudestaan. Ensirakkauden tuli palakoon sydämessäsi ja Pyhä Henki neuvokoon sinua. Kun sinä olet uskollinen, myös seurakunnalla säilyy toivo. Sinun kauttasi monet saavat kuulla totuuden ja kaataa valheen kulisseja tieltään.

Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän. Ilm.2:10.

Voimaa hyviin tekoihin

Katso, lapseni, minä seuraan sinua katseellani, varjelen sinua ja lähetän enkelini kulkemaan kanssasi. Sinun ei tarvitse pelätä, mutta sinun on pysyteltävä lähellä minua ja kuunneltava ohjeita.

Jokainen, joka tekee väärän teon, on vaarassa tehdä seuraavan kiusauksen tullessa vielä pahemmin. Myös jokainen, joka tekee oikean teon, on seuraavan käänteen tullessa kyllin vahva tekemään vielä paremmin. Vääryyden vaikutus on kasvavaa laatua, samoin hyvien tekojen vaikutus. Molemmat ovat taipuvaisia lisääntymään ja kasvamaan.

Keskity siis hyviin tekoihin. Ole laupias lähimmäisiäsi kohtaan ja kohtele ihmisiä hyvin. Kuuntele, mitä sanottavaa minulla on, ja tee minun tekojani. Ole armahtavainen ja lempeä. Älä sorru tuomitsemaan, olemaan tiukkapipo. Älä kohtele ketään kylmäkiskoisesti, varsinkaan jos hän ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa. Kasva uskossa ja vahvistu kaikessa hyvässä työssä ja puheessa.

Suhtaudu lempeästi kaikkiin, niin minä siunaan sinua ja sinä saat tulla vahvaksi uskossa ja kestäväksi hyvissä teoissa. Anna omastasi Jumalan valtakunnan työhön, kohteisiin jotka minä sinulle osoitan. Älä tuhlaa rahojasi uskonnollisiin hankkeisiin, jotka ovat ihmisen ylpeyden muistomerkkejä.

Älä uskottele olevasi viisas ilman minun antamaani tukea. Sinun viisautesi olkoon Pyhän Hengen viisautta, joka sinussa asuu. Minä annan ymmärrystä, minä suon arvostelukykyä, kun pysyt minun alttarillani. Minä yksin teen ihmisestä myötätuntoisen ja rakkautta huokuvan olennon. Sinun on syytä tiedostaa, että omassa olemuksessasi olet kylmä ja välinpitämätön ihminen, joka kuljet avuntarvitsijan ohi. Voit kuitenkin kasvaa ja olla enemmän minun kaltaiseni, kun vietät aikaa minun kanssani etkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.

Älä sorru lainalaiseen uskoon. Älä kuvittele voivasi tulla hyväksi ja hurskaaksi ihmiseksi noudattamalla lakia. On hyvä, jos voit noudattaa lakia, mutta olen tarkoittanut, että sinusta tulee vanhurskas ihminen uskon kautta. Uskon kautta saavutat sen, mitä lain kautta oli mahdotonta saavuttaa, kun sinä turvaat minuun ja minun sovintooni. Älä siis kuuntele noita, jotka tuovat lihallisen ylpeytensä esiin kerskaamalla lain noudattamisesta. Kuuntele palvelijaani Paavalia, joka kehottaa:

Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja on armossaan antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, rohkaiskoot sydämiänne ja antakoot teille aina voimaa hyviin tekoihin ja puheisiin. 2.Tess.2:16-17.

Lähetetty tutkimaan

Ja Herra sanoi: ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän.” 1.Moos.18:20-21.

Raamatusta löytyy monia kohtia, joissa Jumala ilmaisee tietävänsä kansansa ahdingon. Hän voi sen vuoksi lähettää palvelijoitaan auttamaan kansaansa, mutta hän voi lähettää heitä myös pelkästään selvittämään, onko se, mitä hänelle valitetaan, totta vai satua. Eri tavoin Jumala tutkii ihmisiä, myös meitä uskovia. Jeesus Kristus on määrätty tuomitsemaan ihmiskuntaa, siksi hän tarvitsee luotettavaa tietoa jokaisesta. Hän, joka on Kaikkivaltias ja Kaikkitietävä, tarvitsee meitä jokaista saadakseen selville asiat perin pohjin.

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, kuka sinun tuttava- tai ystäväpiiristäsi, seurakuntasi jäsenistä tai työtovereistasi, on Jumalan lähettämä ihminen, jonka on määrä tutkia sinun elämääsi? Oletko uskaltanut ajatella, että hänet on lähetetty sinun elämääsi, jotta Jumala saisi tarkasti selville, millainen sinä olet? Tai toisin päin: keitä sinut on lähetetty tutkimaan?

On muistettava, että kaikki tämä ”tutkiminen” tapahtuu normaalin elämän puitteissa normaalin arjen keskellä eikä siinä ole sinänsä mitään draamaa tai poikkeuksellista. Mutta usein se syväluotaavin katse, jonka saat osaksesi tai jonka saatat itse nähdä, tapahtuu jonkin huipennuksen yhteydessä – kun syntyy stressiä, kun ajaudutaan riitaan, kun paineet kasvavat, kun eletään käännekohdassa, kun kaikki repeää nauruun tai itkuun, kun jokin onni potkaisee tai kun sanotaan harkitsemattomia sanoja, kun tehdään vääryyttä. Silloin sinusta nähdään röntgenkuva tai silloin sinä saat käsiisi raskauttavaa todistusaineistoa toisesta ihmisestä.

Hyvä on silloin muistaa, että olemme kutsutut olemaan todistajia, emme syyttäjiä. Ja on hyvin mahdollista, että todistusaineisto, jota sinusta on kerätty, ei olekaan raskauttavaa, vaan se on kiittävää, tuottaa sinulle kunniaa, se on myönteistä ja hyvää. Muistamme, kuinka Paavalille tuli riitaa Barnabaksen kanssa, mutta Luukas antaa Barnabaksesta hyvän todistuksen: Hän oli hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Ap.t.11:24.

Suokoon Herra, että sinä saat kerran Kristuksen tuomioistuimen edessä hyvän lausunnon. Suokoon Herra, että sinusta puhutaan hyvää, sinun luonteesi ja uskosi saavat kiitosta, sinun nuhteeton elämäsi osoittautuu hedelmää kantaneeksi. Suokoon Herra, joka on sinun syntisi sovittanut, että sinun huonoja puoliasi ei tarvitse edes mainita.

Hän antaa armonsa, hän on uskollinen! Ps.57:4.

Särkymisen siunaus

Gideon ja hänen oman joukkonsa sata miestä saapuivat leirin reunamille yön keskimmäisen vartiovuoron alkaessa, heti vahdinvaihdon jälkeen. He puhalsivat torviin ja rikkoivat ruukut, jotka heillä oli käsissään. Tuom.7:19.

Kuten tiedämme, Gideonin sotilaiden ruukuissa oli palavat soihdut kytemässä. Nyt kun ruukut rikottiin, tuli sai happea ja roihahti kunnon liekkiin. Oletko ajatellut, että se särkyminen, jota kovasti pelkäät, voi saada sinun sisälläsi palavan tulen leimahtamaan kirkkaaseen liekkiin? Ainakin Raamattu vihjaa usein, että särkyminen on siunaus.

Juutalaisilla on oma 'herätysliikkeensä', jonka jäseniä kutsutaan hasideiksi. Eräs oppilas kysyi hasidi-rabbiltaan: "Miksi toora kehottaa pitämään Jumalan sanaa sydämen päällä? Miksi se ei suoraan kehota meitä ottamaan sanan sydämeemme?" Rabbi vastasi: "Se johtuu siitä, että meidän sydämemme ovat suljettuja emmekä voi laittaa sanaa sydämen sisään. Laitamme siis sanan sydämen päälle. Ja kun se on siinä aikansa, jossain vaiheessa sydämemme särkyy ja sana tipahtaa sisään..."

Niin, Jumala vaikuttaa aika ajoin tilanteita, joita emme kestä. Me menemme säröille tai jotakin meistä peräti hajoaa. Se on Jumalan tilaisuus puhua meille, särkeä kovaa ainesta meissä ja luoda uutta elämää ja lähettää valonsa valaisemaan sisimpäämme. Samalla Jumalan kirkkaus valaisee meidän ympäristömmekin.

Entä jos olet ollut sulkeutunut pitkän aikaa, elänyt yksin ja mökkiytyneenä? Pitäisikö sinun murtautua kotelostasi ulos, lähteä liikkeelle, luoda nahkasi ja kuoriutua esiin? Pitäisikö sinun vihdoinkin avata suusi ja parkaista tuskasi ilmoille? Ehkä joku kuulee, ehkä joku tulee kätilöksi ja auttaa sinua synnyttämään kipusi myötä Jumalan antamaa uutta elämää?

Et voi tietää, mitä kaikkea siunattua elämäsi kohdussa kasvaa, ellet anna Jumalan tehdä työtään sinussa. Hänen sanansa on kuin vasara, joka särkee kovan kuoresi (Jer.23:29 KR33). Hänen henkensä on kuin tuli, joka polttaa poikki rohdinlangat (Tuom.16:9). Ei sinun tarvitse jäädä vangiksi, vaan sinä saat päästä vapauteen (Jes.51:14).

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:19.

Usko ja epäusko

Eräs henkilö pyysi naapuriaan käymään hänen puolestaan apteekissa ja toinen henkilö neuvoi, että ei pidä auttaa naapuria, koska mikään vakuutus ei korvaa, jos jotakin sattuisi…

Muistin tällaisen tapauksen vuosien takaa, vaikka en mitenkään tarkasti enää. Motiivi sen miettimiseen oli luonnehtia epäuskoa. Tiedäthän tuon ongelman: meidän on vaikea erottaa uskoa ja epäuskoa toisistaan arjen keskellä. Sorrumme helposti epäilemään ja pelkäämään, mutta emme tiedosta, että syvimmältään on kysymys epäuskosta. Mietimme asioita mahdollisimman realistisesti ja kokemuksen pohjalta. Pidämme itseämme viisaina, jos osaamme olla varovaisia, epäluuloisia ja kriittisiä. Ihmiset, jotka heittäytyvät mukaan ja ovat tunteidensa vietävinä, ovat meidän silmissämme lapsekkaita.

Uskovina arvioimme vaikkapa opetuslapsia. Pietari oli aina niin impulsiivinen, lapsekkaan innostuva, nopea reaktioissaan, että parempi ottaa mallia Tuomaasta, jota ei saanut innostumaan yhtään mistään. Epäilevä Tuomas, siinäpä oiva malli nykyajan ihmiselle. Ei tule sitten hätiköityä, ei tule tehdyksi mitään harkitsematonta…

Usko on mielletty pääsylipuksi taivaaseen. Sinulla se joko on tai ei ole. Mutta usko, joka ymmärretään elämänasenteeksi, elämäntavaksi, käyttäytymistä hallitsevaksi ratkaisumalliksi, on meille usein vieras ja siksi emme edes erota, mikä on uskoa ja mikä epäuskoa. Teemme helposti niitä varman päälle valintoja, jotka loppujen lopuksi johtavat meidät epäuskon tielle. Emme aina ollenkaan ymmärrä, että joudumme joka päivä valintojen eteen, joissa valitsemme uskon tai epäuskon.
Valitsemme kristillisten arvojen pohjalta tai pidämme parempana elää maailman arvojen mukaan.

Siksi rukoileva elämäntapa on hyvä, sillä siinä ihminen opettelee aidosti valitsemaan uskon tien epäuskon sijasta. Rukoileminen ei ole automaatti, mutta se voi johtaa hengelliseen kasvuun, jossa korvat alkavat kuulla ja silmät erottaa, mikä on uskon mukaista ja mikä on uskon vastaista. Tässä kasvussa ei ole mitään lakipistettä, jonka saavutettuamme voisimme sanoa: ”Nyt olen oppinut kaiken”. Terveen uskon mukainen aikuisuus on nojaamista Herraan ja riippuvaisuutta hänestä. Usko on Jeesuksen uskoa, se on sydämen liittämistä Jumalaan, joka on kaiken uskon ja elämän lähde.

Valitkaamme siis usko epäuskon sijaan. Olkaamme rohkeita rakentamaan luottamusta Jumalaan. Eläkäämme kiitollisina hänen yhteydessään.

Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. 1.Tim.1:14.