Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien. Sananl.3:5-6.
Joskus tulee eteen tilanteita, että kokee olevansa eksyksissä tai umpikujassa. Tilanne voi olla luonteeltaan taloudellinen, parisuhteen solmu tai moraalinen romahdus. Kaikki eivät kohtaa elämässään romahduksia, mutta kun niitä tulee, ne ovat odottamattomia. Jokaiseen katastrofiin ei voi valmistautua.
Niinpä meidän on syytä viimeistään hädän tullen kääntyä Jeesuksen puoleen. Saamme rukoilla ja huutaa Jumalan puoleen:
Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua. Ps.50:15.
Aina emme saa välitöntä apua, mutta voimme saada sydämeemme luottamuksen, että Jumala korjaa tilanteemme. Saamme mennä eteenpäin toivorikkaina ja odottaen Jumalan ilmestymistä. Emme aina osaa edes hahmottaa, millä tavalla Jumala auttaisi meitä ja minkälaisen ratkaisun hän meille valmistaisi - mutta eihän se ollut edellytys Jumalan avulle. Voimme luottaa, vaikka emme ymmärrä. Kun sydämessämme on uskon luottamus, saamme olla varmoja, että pimeys ympäriltämme hälvenee ja tilanteeseemme alkaa tulla vähitellen valoa.
Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka. Sananl.4:18.
Tärkeintä on antaa kätensä Jumalan käteen ja luottaa hänen ohjaukseensa. Juuri sitä uskon vaellus on: en näe eteeni, mutta minua ohjaa Hyvä Paimen, joka näkee kaiken ja opastaa minua. Hän vie minut romahduksesta eheyteen, hädästä rauhaan, toivottomuudesta iloon. Opimme ymmärtämään, minkälaisen pelastuksen Jumala on valmistanut:
Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. 1.Joh.5:11.
Uskosta, joka annettiin meille pahimpaan hätään, tulee elämänikäinen suhtautumistapa. Koko persoonallisuutemme kääntyy Herran puoleen, ajattelutapamme muovautuu uskon mukaiseksi, arvomaailmamme muuttuu. Pääsemme elämämme pahimman takaiskun kautta sisälle elämään, joka kantaa yli kuolemankin rajan.
Kuinka mahtavaa! Romahdus, joka tuntui tekevän meistä lopun, kääntyikin uudeksi aluksi!
